Perustulo kannustaa töihin aktiivimalleja paremmin

Vuoden 2018 lopulla päättynyt perustulokokeilu on herättänyt huomiota ympäri maailmaa, ja useat ulkomaiset julkaisut ovat noteeranneet asian. Minua on haastatellut lähes sata mediaa BBC:stä Le Figaroon.

Yleisin kysymys on ollut, miten perustulokokeilu muutti elämääni. Yksinkertainen vastaus: rahallisesti ei mitenkään. Mutta ihmiskokeen vaikutukset olivat psykologisesti myönteiset. Mieluummin otan perustulon kuin vanhan järjestelmän monimutkaisine lomakkeineen, pakollisine kursseineen ja turhine velvoitteineen. Nykyjärjestelmässä pelkkä riski tukien menettämisestä ja huoli niiden uudelleen hakemisen vaivasta estävät pienten työkeikkojen vastaanottamisen. Byrokratia on sellainen, ettei ihan kaikkia pikkutöitä kannata tai uskalla ottaa vastaan.

Vuoden 2017 alussa käynnistyneeseen perustulokokeiluun valittiin satunnaisotannalla 2 000 henkilöä iältään 25–58 vuotta. Edellytyksenä oli, että Kela oli maksanut valitulle työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa marraskuussa 2016. Satuin olemaan yksi näistä henkilöistä, sillä tuolloin minulta oli juuri loppunut apuraha ja virallisesti olin työnhakija.

Hallitus halusi kokeilun avulla selvittää, saiko töitä helpommin, kun työmarkkinatuki tai peruspäiväraha vaihdettiin perustuloon. Työtön sai kokeilun kestäessä pitää perustulonsa kokonaisuudessaan, vaikka hän olisikin saanut työpaikan.

Taustalla on ajatus, että lyhyt- ja osa-aikaisia töitä on tarjolla yhä enemmän ja siksi saatetaankin olla kiinnostuneita sellaisista sosiaaliturvamalleista, jotka paremmin tukisivat näiden töiden vastaanottamista.

Perustulokokeilu työllisti minua ja monia haastattelemiani perustulokokeilijoita it-osaajista taiteilijoihin, kaupanalan ammattilaisista juuri opintonsa päätökseen saaneisiin.

Ne, jotka kokeilusta kiistatta hyötyivät, toimivat luovilla aloilla, freelancereina, asiantuntijatöissä ja projektitehtävissä. Näiden “epätyypillisten töiden” tekijöiden määrä kasvaa digitalisaation ja robotisaation myötä, kun koko ajatus työstä muuttuu.

Työtuloni koostuvat vapaana kirjoittajana ansaitusta palkkioista, luennoista sekä eri tahoilta myönnetyistä apurahoista. Minulla on ollut satunnaisia, lyhyitä työttömyyskausia, jolloin minulle on maksettu työttömyysetuutta.

Olen vapaana toimittajana myynyt laajoja lehtijuttuja ja käynyt luennoimassa journalismia käsittelevissä tilaisuuksissa. Joinain kuukausina olen ansainnut kolmisentuhatta euroa, joinain en mitään. Työtön saa ansaita maksimissaan 300 euroa. Muutoin ylijäävästä osasta viedään puolet tuista. Kokoeilun aikana pystyin ottamaan 250 euron kirjasto- tai koulukeikkoja tai paikan paneelikeskusteluissa Suomi-Areenasta kirjamessuihin.

Virkailijasta riippuen minut katsotaan milloin työttömäksi, milloin yrittäjäksi – milloin pätkätyöllistyneeksi, milloin apurahansaajaksi. Törmätään määrittelyn vaikeuteen siinä, mikä katsotaan työksi. Kuinka itsensätyöllistäjiin suhtaudutaan. Soitan silloin tällöin pianoa ravintoloissa sekä yksin että yhtyeitteni kanssa. Epäselvää on, olenko töissä käyvä muusikko, joka ei ole silloin oikeutettu työttömyystukiin. Soitan musiikin tuomasta ilosta, mutta kun keikkaliksasta jää verojen ja eläkemaksujen jälkeen käteen 50 euroa, ei oikein työstä voi puhua.

Moni kertoo, että esitetty perustulomalli on liian kallis. Niin on maksuton kouluruokailu, peruskoulu tai perusterveydenhuoltokin. Kokeilun mukaista perustuloa ei arvostelijoiden mukaan voitaisi laajentaa koko väestöön, koska se olisi eri arvioiden mukaan 10–15 miljardia alijäämäinen väestöön suhteutettuna.

“Epätyypillisiksi” luonnehditut työsuhteet ovat lisääntyneet, joten sosiaaliturvajärjestelmämme ei enää vastaa tämän päivän vaatimuksia. Uudistettavaan perusturvaan tarvitaan lisää rahaa, minimitason korottamiseen, taloudellisen kannustavuuden lisäämiseen ja yksinkertaistamiseen. Kelan menot ovat tällä hetkellä 15 miljardia euroa vuodessa, joka on 7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Perustulomalleissa verotus toki nousisi hiukan, mutta toisaalta perustulon saisi tilalle, joten useille työssäkäyville tilanne olisi “plus-miinus-nolla”. Mitä useampi onnistuisi työllistymään perustulon avulla, sen vähemmän veroja tarvitsisi yksittäisiltä ihmisiltä kerätä. Ostovoimaan perustulolla olisi lähinnä myönteinen vaikutus, koska se auttaisi kaikista eniten pienituloisia työssäkäyviä.

Arvostelijoiden mukaan perustulo tekee ihmisistä laiskoja. Rajallinen näyttö monesta perustulokokeilusta ympäri maailman kuitenkin osoittaa, että perustulorahat menevät pikemminkin elämänlaadun parantamiseen kuin pelättyyn laiskotteluun.

Tutkimusten mukaan työttömien työmotivaatio ei ole huono, eikä varsinkaan ole perusteltua väittää, että työttömyys olisi laajassa mitassa seurausta työttömien työhaluttomuudesta. Median säännöllisesti esiinnostamat yksittäistapaukset “työtävieroksuvista laiskureista” antavat kiinnostavia näkökulmia, aiheuttavat someraivon mutta eivät edusta valtavirtaa.

Perustulo lopettaisi köyhien nöyryyttämisen. Esimerkiksi opiskelija, työtön, kotiin jäävä vanhempi ja eläkeläinen voisivat entistä enemmän vaikuttaa elämäntilanteeseensa. Perustulo vapauttaa luovuutta, kasvattaa tasa-arvoa ja lisää vapaa-aikaa. Vapaus taas edistää henkistä hyvinvointia, kun esimerkiksi vanhemmat voivat ratkaista työnteon ja perheestä huolehtimisen suhteen nykyistä joustavammin.

Perustulokokeilu on parasta, mitä maabrändille on tapahtunut, vaikka Suomi paistatteleekin onnellisuus- ja paremmuustilastojen kärjessä vuodesta toiseen.

Kela on tehnyt parhaansa annetun lyhyen valmisteluajan ja pienen budjetin turvin. Vaikka kokeilussa on puutteensa, tarve sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi on polttava, kun työelämä muuttuu aiempaa enemmän pätkä­töiden suuntaan.

Kansainvälistä tyrmistystä on aiheuttanut se, ettei Kelan pyyntöihin lisärahoituksesta ole vastattu myöntävästi. Joiltakin hallituspuolueilta luotto perustuloon uupui jo ennen kuin kokeilu oli edes alkanut. Jo kokeilun valmistelu osoitti, kuinka vaikeaa oli laatia malli, joka täyttäisi kaikki perus­tulon kannustavuuteen liittyvät odotukset. Pelkkiin kannustinvaikutuksiin takertuminen on rajoittanut keskustelua ja estänyt näkemästä perustulon laajempaa yhteiskuntapoliittista merkitystä.

Aktiivimalli on lisännyt ahdistusta ja huolta työttömien keskuudessa, eikä siten ole toimena perustulon lailla positiivinen.

Toivottavasti perustulokokeilu kannustaa tulevia hallituksia jatkamaan ­eri vaihtoehtojen selvittämistä. Hyvä olisi laajentaa kokeilua pätkätyöläisiin, freelancereihin ja pienyrittäjiin, mikä on toki myöhemmin mahdollista, jos poliittisesti näin päätetään.

Hain kokeilun aikana useita kymmeniä työpaikkoja, mutta vain pari kertaa pääsin haastatteluun. Asumiskustannukseni ovat tällä haavaa lähes 2 000 euroa kuukaudessa, joten enpä minäkään pärjäisi, jos perustulo olisi minun ainoa tuloni. Se ei ole tarkoituskaan. Perustulo on täydellisen kannustimen täydellinen ilmentymä, koska se ei itsessään tuo toimeentuloa. Se on oiva aktiivimalli, koska se pakottaa töihin.