Seksikäs EU-komissaari yllätti lavalla
Yllä oleva otsikko juttuineen jäi sitten EU-kirjeenvaihtajana kirjoittamatta, vaikka julkaistuna se olisi tuonut vedonlyönnissä pullon konjakkia. Otsikko pitää sikäli paikkansa, että muutaman kollegan mukaan charmikkaasti harmaantunut, pitkänhuiskea ranskalaiskomissaari Michel Barnier on oikeasti seksikäs. Mies puhuu miltei aina ranskaa, mutta kerran hän yllätti puhujakorokkeella ja aloitti lausuntonsa englanniksi.
Neljä vuotta Brysselissä pitää sisällään niin kultaisia kuin tinaisiakin muistoja. Koska pidän listojen laatimisesta, tässä niitä nyt sitten tulee:
Pidin:
Oluttölkin sihahduksesta palatessamme kollegojen kanssa junalla Strasbourgista tai Luxemburgista takaisin Brysseliin
Aamulonkeroista Merimieskirkon pappilassa
Vedonlyönneistä, joissa arvuuteltiin EU-huippukokousten päättymisajankohtaa
Talousamppanajasta, joka lähimarketissa maksoi alle kympin pullolta
Automarkettien viskimaistajaisista
Sinisimpukoista Chez Léonissa, vaikka paikka olikin varsinainen pikaruokaputka
Lanssenssin liha- ja leikkelepuodin nakeista, joita sai jonottaa tovin jos toisenkin
Aamukahveista Le Franklinissa kreikkalaiskollegojen tupakansavuisista kailotuksista huolimatta
Iltapäiväoluista (Maredsous) Le Faubourgissa
Autoretkistä Belgian maaseudulle
Antwerpenin alennusmyynneistä
Piknikeistä kaupungin vehreissä puistoissa
Vaikeasti löydettävästä Beer Mania -myymälästä
Bruggesta
Wittamerin macaron-leivoksista ja kakuista
Gare du Midin basaarimaisista suunnuntaimarkkinoista
Ixellesin talojen fasadeista ja Musée d’Ixellesin erinomaisesta Toulouse-Lautrec-kokoelmasta
Illoista Luxemburgin aukiolla
Frédéric Debievestä, St. Lucin professorista
The EU-Correspondentsien treeneistä ja etenkin keikoista (bändi toimi kahdella vuosikymmenellä, ja keikat yhtä lukuun ottamatta olivat ulkomailla)
Suomalaisottelujen seuraaminen Le Confusionissa
En pitänyt:
Kaupungintalon ulkomaalaisviraston jonosta, jossa sai useankin kerran seistä tuntitolkulla
Irronneista katulaatoista, joiden alla oli litroittain sadevettä
Haisevan metron sihisevistä ovista
Fantôme-panimon johtajasta, joka ei ehtinyt ottaa vieraitaan vastaan (“Tant pis pour vous”, hän sanoi)
Pitkistä kassajonoista
Belgian rautateistä
Siitä, että posteljoonimme vei mitään kertomatta pakettimme aina lähikauppaan, jos emme olleet kotona
Kaasuräjähdyksistä, jotka sorruttivat taloja Valloniassa
Jouluviikosta ilman lämmitystä
Lähipostitoimiston virkailijoista, jotka eivät osanneet lukea!
Matkapuhelinoperaattoreista ja niiden “palveluista”
Justus Lipsiuksen pressibaarin varhaisista sulkemisajoista
EU-huippukokousten venymisistä aamuneljään (käkkiminen ei tuntunut loppuvan koskaan)
Byrokratiasta ja kirjelmöinneistä
Hergé-museon valokuvauskiellosta
Palvelualalla työskentelvien tympeästä suhtautumisesta asiakkaisiinsa
Ukrainalaisesta “viulistista” Berlaymontin kupeessa (Mieleni teki lukuisia kertoja virittää instrumentti ja näyttää, kuinka Brahmsin Unkarilainen tanssi numero 5 tulisi soittaa)
Narkkarista, joka yritti pahoinpidellä hotelli Métropôlen edessä (Pointsit kuitenkin siitä, että nuorukainen teititteli)