Strasbourg-sirkus syö rahaa, energiaa ja työpäiviä
Taas se alkoi. Se EU:n kuukausittainen Strasbourg-rumba, kun Euroopan parlamentti viettää täysistuntoviikkoaan Saksan rajalla sijaitsevassa ranskalaiskaupungissa.
EU-kansalaisten mielestä järjestelmä on älytön. Euroopan unionin hajaantuminen useaan paikkaan vie varovasti arvioituna runsaat 200 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on melkoinen, kun kaikkiaan parlamentin hallintokulut ovat vuodessa 1,4 miljardia euroa.
Ja hajautusjärjestelmän kulujen osuus kasvaa koko ajan, kun EU:n laajentumisen myötä yhä enemmän ihmisiä ja tavaraa liikkuu kerran kuussa Belgian Brysselistä viikoksi Ranskan Alsaceen.
Tilat käyvät uusien laajentumisten myötä ahtaiksi. Parlamentin tornin korkeutta on käsittääkseni jo lupa kasvattaa, mutta ennen pitkää myös laajalle tontille on pystytettävä lisärakennuksia. Ja rahaa palaa entisestään.
Kun lasketaan europarlamentaarikkojen lisäksi lobbarit, virkamiehet ja toimittajat, lähemmäs 10000 ihmistä matkustaa Strasbourg-sirkuksen mukana.
Lisäksi junamatka Brysselistä Strasbourgiin kestää yli viisi tuntia, mikä on ajankäytöllisesti hölmöä. Matkustamisessa menee työpäivä hukkaan niin mennessä kuin tullessakin.
Moni ei löydä myöskään majoitusta Strasbourgista vaan joutuu yöpymään Saksan puolella.
Ei ihme, että Euroopan unioni tuntuu kansalaisista kaukaiselta. EU:n uskottavuus rapautuu entisestään, kun pohditaan, minkä verran päästöjä järjestely aiheuttaa aikana, jolloin ilmastonmuutos sekä ympäristö- ja energiakysymykset ovat lyöneet itsensä pysyvästi läpi politiikassa.
Parlamentin budjettiin on kyllä hyväksytysti kirjattu, että homma on pielessä, mutta tekstissä ei lue mitään siitä, mitä asialle pitäisi tehdä.
Asenteiden muokkaaminen vie vielä kauan. Selitäpä suurten maiden euroedustajille, kenen rahoilla he työskentelevät. Eräät saksalaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset europarlamentaarikot uskaltavat jopa sanoa ääneen, etteivät ymmärrä säästämisnäkökulmaa. Eivät edes keskellä talouskriisiä.
Kysymys on mielikuvista. Ranska tietysti vastustaa järjestelmän muuttamista. Maa perustelee Strasbourg-viikkoja symbolisella merkityksellä. Järjestelmä tuo myös uinuvalle kaupungille runsaasti säännöllisiä tuloja.
Ei ihme, että Ranska pitää kynsin hampain kiinni saavutetuista eduistaan. Niin tekevät kaikki muutkin jäsenmaat. Muistissa on hyvin se poru, minkä elintarvikeviraston valuminen suomalaisten käsistä Italiaan meillä aiheutti. Kemikaalivirastosta Suomi ei varmasti aio luopua taistelutta.
Ranska vaatisi muutoksista kovan palkinnon. Sellaista virastoa, joka kompensoisi Ranskalle Strasbourgin-istunnoista luopumisen menetykset, ei ole olemassakaan. Sitä paitsi koko virastojärjestelmäkin on typerä. Nytkin osa lähemmäs 30 virastosta on sellaisia, joille ei ole mitään tarvetta.
Ranskaa voisi tietysti pehmittää tässä pelissä useammalla kuin yhdellä palikalla. Maalle voitaisiin tarjota vaikka kahta virastoa, jos sikseen tulee.
Nykytilanne on kuitenkin kestämätön, jos Euroopan unioni haluaa näyttää muulle maailmalle mallia energiansäästämisessä.
Kulujen karsintakohteita EU:ssa on varsin vähän, joten on aloitettava Strasbourgista. Kiinteistöä ei heti tarvitsisi myydä, mutta sen voisi panna ainakin vuokralle.
Tuomas Muraja, 7.10.2013