Monimuotoisuus on tehnyt EU:sta vahvan talousmahdin

Euroopan unionin yhteistyön tiivistämistä on yleisesti pidetty puhtaasti taloudellisena tapahtumasarjana, mutta yhdentymisen lähtökohdat ovat kuitenkin poliittiset.

Toisen maailmansodan jälkeen integraatio, jonka tavoitteena oli aluksi sotavarustelulle keskeisten raaka-aineiden hallinta, oli hanke pysyvän rauhantilan vakiinnuttamiseksi entisten vihollisten Saksan ja Ranskan välillä.

Ajatuksena oli, ettei Euroopassa enää sodittaisi.

Nyt, kun EU:sta on kehittynyt vahva taloudellinen toimija, unohdetaan, että unionin nousun talousmahdiksi on mahdollistanut juuri rauha. Eurooppalaisuus on aina pyrkinyt antamaan tilaa kulttuurien, kansallisuuksien ja uskontojen monimuotoisuudelle.

Diversiteetti on rikkaus, joka on vaurastuttanut Eurooppaa rahallisesti.

Talouskriisin keskellä populistit kertovat, kuinka jäsenvaltiot lapioivat miljardeja ongelmamaihin. No miljardeja ei ole lapattu, ja on muistettava, että pelkästään muutama sotapäivä Euroopassa maksaisi enemmän kuin Kreikkaa tukevat apupaketit yhteensä.

EU:ta haukkuvat euroskeptikot väittävät usein älyllisesti kovin epärehellisellä tavalla, että unioni vie valtioilta itsenäisyyden.

Sanopa ranskalaiselle, että EU-Ranska ei ole tänä päivänä itsenäinen, niin saat päällesi röhönaurut.

Tänä päivänä EU:n jäsenmaat ovat ehkä itsenäisempiä kuin koskaan, kun kulttuurien kirjo vain vahvistaa kunnioittamaan omaa kulttuuriperimää, kieltä ja identiteettiä. Lisäksi paikalliskulttuurit valtioiden sisällä voivat erinomaisesti. Eurooppaan kuulumisen tunteen vahvistaminen sekä oman kansallisen identiteetin tiedostaminen eivät ole toisiaan pois sulkevia seikkoja.

Euroopan unioni rohkaisee monimuotoisuuteen, mikä vahvistaa alueellisia kulttuureja mutta tehostaa samalla eri kulttuurien yhdessäeloa. Näin on onnistuttu yhdistämään Euroopan maat.

Kysymyksessä on mahdollisuus, ei ongelma, kun EU kohtaa kulttuurien ja uskontojen rinnakkaiseloon liittyvät haasteet.

On kuitenkin tiedotsettava, että vihasta voi kehkeytyä Euroopan uusi rutto.

Uskonto itsessään ei luo vihaa tai kuolemaa. Yli 97 prosenttia maailman konflikteista liittyy taloudelliseen tai alueelliseen vallankäyttöön, ei uskontoon. Silti sodat kytketään usein uskontoon.

Uskonto ole rikos, ja eurooppalaisuuden voima ennakkoluulojen hälventäjänä piilee yhteisöllisyydessä.

Missä muussa maailman valtioiden liitossa kuin EU:ssa islamilaiset yhteisöt käyvät antisemitismin vastaista taistelua ja juutalaisyhteisöt karsivat islamfobiaa?

Fanaattisuuden asemesta pitäisikin keskittyä eri uskontojen rinnakkaiselon tuomiin positiivisiin näkökulmiin.

Tieto luo suvaitsevuutta. Fobioita vähennetään koulutuksella, ja koulutus on koko elämän kestävää opiskelua.

Ihmisillä saa ja pitää olla erilaisia mielipiteitä, mutta ihmisten on myös ymmärrettävä eri mielipiteiden sisällöt ja taustat. Jos ei itse tunne oman uskontonsa juuria, on vaikeaa ymmärtää muita uskontoja.

On hienoa, että Euroopassa saa sanoa ääneen, että elämä on vaikeaa. Tätä oikeutta ei eurooppalaisilta voida ottaa pois. Ja oikeus demokratiaan pitää EU:n talousmahtina maailmassa.

Euroopan taloudellinen menestys riippuu paljolti siitä, kuinka yhteistyö eri kulttuurien ja uskontojen välillä kehittyy.

Comments are closed.