Mitä tapahtuu, kun opiskelija eksyy väärään luentosaliin

Mitä tapahtuu, kun opiskelija eksyy väärään luentosaliin

Millaisia ajatuksia biologissa herättää musiikkitieteen luennolle osallistuminen? Miten sujuu englannin opiskelijalta esineoikeus? Viihtyykö oikeustieteen opiskelija sukupuolijärjestelmien parissa? Onko tähtitieteilijällä elokuvan tähtiteoriat hallussa? “Outoon” oppiaineeseen tutustui neljä Turun yliopiston opiskelijaa.

Vieraaseen oppiaineeseen tutustuminen on virkistävä kokemus.

Kolmannen vuoden biologian opiskelija Marianne osallistui musiikkitieteen akustisen ekologian luennolle. “Nimensä perusteella luento kiinnosti välittömästi, koska ekologia on käsitteenä minulle hyvinkin tuttu mutta ei kyllä musiikin yhteydestä”, Marianne hymyilee.

Salissa oli Mariannen ja flyygelin lisäksi seitsemän tyttöä ja neljä poikaa. “Ihan tavallisen näköistä porukkaa”, Marianne kuvailee. Pienryhmässä keskustelua syntyi helposti, ja luennoitsijakin ohi Mariannen mukaan “miellyttävän oloinen nainen”.

Aluksi ääninäytteenä kuultiin vauvan parkumista. “Olin hieman pihalla, kunnes kävi ilmi, että kurssilaisten oli ollut tarkoitus tuoda tunnille jokin ääni, jolla on merkitys”, Marianne selvittää. “Se äänihän oli ihmisen eka parkaisu!”

Sitten toinen kurssilainen esitteli oman äänensä ja avasi reppunsa vetoketjun. Äänen merkitys selvisi tuota pikaa. Opiskelijathan tietävät, kuinka luennoitsijaan voi vaikuttaa luennon lopussa: “Kun yksi aloittaa pakkaamisen, muut seuraavat esimerkkiä, eikä luennoitsija voi kuin lopettaa.”

Outoja termejä ja käsitteitä ilmeni luennolla luonnontieteilijän mukaan yllättävän vähän: “Asiasta tietämättömän oli helppo päästä mukaan, jos vain jaksoi kiinnostua aihetta pohtimaan. Ja minä tosiaan innostuin! Keskustelun loppua kohden uskalsin jo kertoa omia ajatuksiani.”

Musiikkitieteen luento antoi Mariannelle paljon mielenkiintoista mietittävää ja uusia katsantokantoja biologiaan. “Ajatus siitä, että myös äänet muodostavat ikään kuin oman maisemansa, on tärkeää”, hän pohtii. “Äänten vaikutus esimerkiksi oman tilan merkkaamiseen on hyvinkin oleellinen juttu, vaikka ei sitä tule niin usein miettineeksi” Ihminen tarvitsee oman äänireviirinsä, esimerkiksi oman huoneen, jossa voi vaikkapa huudattaa stereoita ja siten hallita aluettaan.

Kun kysyn, mitä erikoista tai huvittavaa äänirikkaalta luennolta voisi mainita, Marianne vastaa välittömästi: “Tuli puhetta muusikoiden kuulon suojaamisesta, ja yksi poika sitten pisti kiertoon satasia maksaneet, hänen korvakäytävilleen teetetyt korvatulpat, joiden kanssa on mahdollista laulaa ja soittaa aivan tavallisesti. Ne voi kuulemma vähentää verotuksestakin!”

Englanninopiskelija Elina valmistautui oikeustieteellisen esineoikeuden luentoon objektivoimalla tulevat opiskelutoverinsa: “Olisikohan siellä nyt sitten niitä komeita lakimiehiä”, hän tuumi pilke silmäkulmassa.

Naisisen katseen alle esineellistyi luentosaliin valuvat lakimiehenalut: “Nämähän näyttävät ihan humanisteilta” oli kuitenkin pettynyt reaktio. Tilannehuomiointi jatkui: “Suurin osa pojista istuutui porukassa salin vasemmalle puolelle, tytöt taas valtasivat oikean puolen. Kiinnostuin heti sukupuolitetusta tilanjaosta”, Elina hymyilee.

Luennon aihe ei tuntunut aluksi tutulta, mutta onneksi luennoitsija havainnollisti esineoikeuden kiemuroita lukuisin esimerkein: “Aloin kiinnostua kalvolle piirtyvästä oikeuskonfliktista a:n ja s:n välillä. Kyse oli rakennuksen omistuksesta, mutta koko kuvio ei ihan auennut kun termejä putoili niin tiuhaan tahtiin”.

Muistiin jäi kuitenkin se, että rajanveto erilaisten esinetyyppien välillä on vaikeaa ja että kiistat ovat usein varsinaista pilkunviilaamista. Lisäksi esineoikeuden lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, joten kurssikirjaan tehtiin useita lisäyksiä ja muutoksia.

“En saanut sellaista kuvaa, että aihepiiri olisi oikisopetuksen suosituimpia”, Elina toteaa. Yleisö keskusteli melko suruttomasti ääneen puheenaiheinaan salibandy, bileiden jatkot sekä tenttiin lukemattomuus: “Luennoitsija teki viisaan valinnan puhuessaan mikrofoniin”.

Esineoikeuden luento oli Elinan mielestä kiintoisa kokemus: “Aihe on tärkeä ja paremmin perehtyneelle varmaan myös antoisa” hän diplomatisoi. Lopuksi hän kuitenkin toteaa: “Astuessani ulos luentosalista huokasin ja ajattelin, että onpas kivaa olla humanisti.”

Mutta entäpä, kun osat vaihtuvat, ja oikeustieteilijä tutustuu hardcore-humanistiseen tieteenalaan?

Neljännen vuoden oikislainen Hannu osallistui Sukupuolijärjestelmät -kurssin luennolle.

Hannun ennakkokäsitys luennosta oli alkuun hieman kyseenalaistava; aiheen hyödyllisyys oli käynyt mielessä. Täydessä salissa Hannu kuitenkin tunsi kuuluvansa marginaaliin. “No kun meitä oli vain muutama miespuolinen 80 hengen porukassa”, Hannu perustelee.

Opiskelijat tuntuivat olevan hyvin kiinnostuneita aiheesta. “Naapuri töni jatkuvasti kyynärpäällään kirjoittaessaan tohkeissaan”, Hannu kertoo. Hänen oli vaikea seurata luentoa, koska asioita tuli esiin ripotellen. “Joutui oikein pinnistelemään, jotta tajuaisi, miten asiat liittyivät toisiinsa.” Sellaiset termit kuin “valistuksen subjekti”, “postmoderni subjekti” tai “heuristiikka” ovat hepreaa, jos jälkistrukturalistiset teoriat eivät ole tuttuja. “Luennoitsijaesiintyi mielestäni luontevasti ja tunsi selvästi asiansa”, Hannu myöntää ja toteaa, että identiteetti ja maskuliinisuus ovat kiintoisia käsitteitä.

Oma oppiaine alkoi tosin kummasti taas kiinnostaa teoriapläjäyksen jälkeen.

“Humanistithan ovat niitä, jotka tekevät tiedettä ilman eksakteja numeroita ja päättelyketjuja”, arveli tahtitieteen jatko-opiskelija Mikko osallistuessaan elokuva- ja televisiotieteen Elokuvan ja television teoria ja analyysi -luennolle. Eksaktius olikin todella kaukana, kun luennoitsija kysyi kuulijoilta, mielipiteitä konkreettisten tulosten sijasta.

“Onko tarkoitus, että opiskelijat jostain alkuarvoista lähtien tekevät itse päätelmiään, jotka voivat olla sitten mitä tahansa? Tähtitieteilijästä on kuitenkin kiinnostavaa, mikä tietyistä elokuvanäyttelijöistä tähtiä.”

“Piirtoheittimen käyttö näkyi olevan teknisesti yhtä vaikeaa humanistille, kuin matemaatikoillekin”, Mikko selvittää. “Luennoitsija heitti näytille suttuisella kasialalla kirjoitettuja kalvoja, joita opiskelijat kirjoittivat hiki hatussa muistiin.”

Sukupuolijakauma oli aivan painvastainen kuin matemaattisten aineiden luennoilla: viisi kuudesta oli naisia. “Miehetkin näyttivät jotenkin pehmoilta ja boheemeilta. Tai sitten vika oli vain omissa asenteissani.”

Luennon termistössä esiintyi sanoja, joihin ei matemaattisten tieteiden luennoilla pahemmin esiinny, kuten “psykoanalyysi”, “semiotiikka” tai “myyttiteoria”.

“Ja sitten oli sellaisia sanoja, joita ei voi edes kuvitella mainittavan koko matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, kuten ‘marxismi’, ‘feminismi’ tai ‘homo- ja lesboteoria’”, Mikko innostuu.

Luennon sisältö oli Mikon mielestä kuitenkin ihan ymmärrettävä.

“Poistuessani luennolta tunsin ymmärtäväni ympäröivää maailmaa vähän enemmän kuin ennen. Tajusin, että ihmisellä on ‘tietämisvietti’, tarve seurata uutisia.” Mikko tuli väkisinkin ajatelleeksi, tuntisiko satunnainen humanistityttö samanlaista valaistumisen tunnetta, mikäli hänelle esitettäisiin tähtien teoria tähtitieteen kannalta. “Saisiko hän mitään irti kaasupallojen ominaisuuksia kuvaavista differentiaaliyhtälöistä?”