Euro-brändin voimalla hautaan asti

Mitä yhteistä on kebabravintolalla, raivausfirmalla ja hautaustoimistolla?

Näin äkkiseltään ei tule heti mitään mieleen, mutta monia pienyrityksiä kuljetusliikkeistä kahviloihin ja rihkamakaupoista pizzerioihin yhdistää se, että ne mainostavat itseään euro-brändillä: EU:n tähdillä, väreillä, yhteisvaluutan merkillä tai Euroopan kartalla.

Eikä kysymys ole vain Brysselin EU-korttelin nurkkakaupoista, vaan eksoottisimmat euroa markkinoinnissaan hyödyntävät yritykset sijaitsevat Lähi-idässä, Uudessa Seelannissa ja Etelä-Amerikassa.

– Eurooppa nähdään luotettavuuden tai laadun merkkinä. Samoin, kuin 1970-luvun Suomessa monia kulutustavaroita myytiin Yhdysvaltain tähdillä, eurosta on tullut jonkinlainen unelma, jotain ihailtavaa ja tavoiteltavaa, kertoo asiaan perehtynyt ja aiheeseen ”koukkuuntunut” Brysselissä asuva yhteiskuntahistorian tutkija Riitta Oittinen.

Oittisen nettiin perustama euro-spottaussivusto on jo kerännyt yli 60 innokasta bongaria, jotka ovat lähettäneet sivuille valokuvia euro-aiheisista yrityksistä ympäri maailmaa.

Ecuadorissa on muiden muassa esillä Euro-Jeesus!

Mukana on paljon seksikauppoja, mutta hurjin esimerkki lienee Brysselissä toimiva hautauspalveluliike Euro-Funeral.

– Euro kattaa koko elämänkirjon alusta loppuun, Oittinen naurahtaa.

Pienyrittäjien visuaalista maailmaa tutkineen Oittisen mukaan eurolla mainostaminen on ymmärrettävää, koska se on ilmaista. Euroopan unionille ei tarvitse maksaa rojalteja, kuten ei Turunkaan tarvitse maksaa kellekään, kun se mainostaa itseään joulukaupunkina tai kun Espanja käyttää markkinoinnissaan aurinkoa.

– Euron käytöstä on aika vaikeaa haastaa oikeuteen. Euro on vapaata riistaa, ja maailmassa on esimerkiksi aika monta Euro-snackia, kansainvälisissä tutkijaseminaareissakin aiheesta luennoimassa käynyt Oittinen toteaa.

Kaikki Euro-yritykset eivät välttämättä ole Oittisen mukaan EU-myönteisiä.

– Yritysten logoissa voi nähdä myös huumoria ja kriittistä kommentointia yleiseen euro-hybrikseen. Myös villiä brändäystä omine lisäyksineen esiintyy usein. Euro-Bangla -niminen yökauppa myy alkoholia, ja afrikkalaisen parturin logossa EU-tähdet reunustavat palmua. Lisäksi monessa tapauksessa euron käyttämiseen liittyy halpuusnäkökulma, esimerkiksi kaupoilla, joissa kaikki tuotteet maksavat euron, Oittinen huomauttaa.

Pariisilaisen pikaruokapaikan logo, jossa kana juoksee eurotähtien sisällä, käy sosiaalihistoriasta ja kaupunkitutkimuksesta innostuneen Oittisen mielestä myös kannanotosta amerikkalaisia hampurilaisravintoloita vastaan.

Vaikka Oittinen on viehättynyt juuri ruohonjuuritason euro-designista, hän aistii päivittäin myös EU-instituutioiden tuottaman virallisen euro-pr:n voimakkaan läsnäolon.

– Tosin EU-julisteiden lähellä myös törmää EU-kriittisiin tarroihin ja ”Eurokraatit ulos” -graffiteihin, Oittinen muistuttaa.

Monet eurolla mainostavat firmat kommentoivat Oittisen mukaan EU:ta myös tahtomattaan.

– Kun raivausfirman maansiirtokone, johon on maalattu kömpelö euro-logo, purkaa Pitäjänmäen ostoskeskusta, voidaan ainakin valokuvaa tapahtumasta tulkita kannanottona siitä, kuinka suuri EU hajottaa pientä Suomea.

Monelle firmalle euro taitaa olla kuitenkin vain mitäänsanomaton yleismääritelmä.

– Onhan supermarketin ”superkin” välillä vain täytesana,  Oittinen sanoo.