Drive in -trappistiluostari

Vaikka Belgiassa on yli 700 eri olutmerkkiä ja kuohuvaa on tarjolla lähes joka kadunkulmassa, harvinaisempien oluiden hankkiminen ei ole maassa aivan yksinkertaista puuhaa.

Läntisessä Flanderissa, Westvleterenin kylän kupeessa sijaitsevan Pyhän Sixtuksen luostarin juoma on kirjaimellisesti kortilla.

Maailman pienimmässä trappistiluostarissa pannun oluen saatavuus on rajoitettu muutamaan tuntiin viikossa, ja tuolloin yhdestä lankapuhelimesta voi yrittää tavoittaa tilauksia vastaanottavaa munkkia, jonka puheille tahtovat samaan aikaan tietysti myös sadat muut oluenystävät.

Minäkin olin jo luopua toivosta, kun tunnin yrittämisen jälkeen puhelin tuuttasi vain varattua. Sitten yllätyksekseni rauhallinen hollanninkielinen ääni vastasi langan toisessa päässä.

Kysyin arasti, kuinka voisin tilata olutta.

Munkki halusi ainoastaan tietää autoni rekisterinumeron ja pyysi tulemaan seuraavan viikon tiistaina tasan kello kolme.

“Älkää myöhästykö, herra”, mies vielä muistutti ja sulki luurin.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen pieni peltotie johdatti viimein luostarin pihaan, jossa oli kyltti osoittamassa kohti autokaistaa ja sen päässä olevaa lastauslaituria.

Drive in -kaistalla vuoroani odotellessa bongasin belgialaisten rekisterikilpien lisäksi ainakin Puolasta ja Ranskasta tulleet henkilöautot.

Viimein raavas mies ojensi minulle puukorillisen Westvleteren 8:aa, panimon vaaleahkoa, keskivahvaa olutta.

Joinakin päivinä kiintiö kuulemma saattaa olla kolmekin korillista ja vieläpä tavoitelluinta numeroa 12.

Westvleteren haluaa taata, että sen olutta saa tasapuolisesti. Siksi se ei myy tuotteitaan jälleenmyyjille ja rankaisee sääntöjä rikkovia elinikäisellä porttikiellolla. Pannassa olevia rekisterinumeroita on kuulemma paljon.

Yli 300 ajokilometrin jälkeen kotona on sitten etiketittömän pullon korkkauksen aika.

Maailman parhaaksi sanottu olut maksaa 1 euron ja 70 senttiä pullolta.