Mielen hiekkamyrskyyn ei jätetä ketään yksin

Perjantaina 25.7. tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun Israelin armeija surmasi Libanonissa täsmäpommituksella suomalaisen YK-tarkkailijan Jarno Mäkisen kollegoineen.

Kirjoitin asiasta päiväkirjaani Afganistanissa näin:

Keskiviikko 26. heinäkuuta 2006

Aikaisin aamulla kännykkään saapuu suruviesti Israelin ilmaiskussa Libanonissa kuolleista YK:n sotilastarkkailijoista. Heistä yksi oli suomalainen puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuulunut upseeri.

Aamupalaverissa ei ole mukavaa selostaa uutisia. Monet täällä palvelevista ovat olleet missiolla myös Libanonissa, joten Lähi-idän paikat ovat heillä tuoreessa muistissa. Joillekin myös menehtynyt rauhanturvaajaveli oli tuttu. Uutinen pysäyttää meidät kaikki ja hermostuttaa tekstiviesteistä päätellen kotiin jääneitä omaisiammekin.

Saunan lauteilla pohdimme tapahtunutta. Onneksi meillä on paikka, jossa puida ongelmia, onneksi yhteisömme on tiivis. Apu on aina lähellä. Mielen hiekkamyrskyyn ei jätetä ketään yksin.

Recent Posts

Mielen hiekkamyrskyyn ei jätetä ketään yksin