Perussuomalaiset laulaa Venäjän lauluja muttei kuulemma syö sen leipää
Perussuomalaiset on liittoutunut EU-parlamentissa Europan kansalliseen ryhmään, johon kuuluvat Venäjä-mieliset puolueet, eli Italian Lega, Saksan AfD, Itävallan FPÖ Ranskan Kansallinen liittouma, Belgian VB ja Slovakian Sme Rodina.
Puolueet saavat tukea Venäjältä. Rahallinenkin tuki usealle eurooppalaiselle äärioikestopuolueelle on osoitettu jo kauan sitten.
Jos useilta eri ulkomaisilta pankkitileiltä maksettu vaalirahan määrä ei ylitä rajaa, joka on ilmoitettava julkisesti, ei puolueiden ainakaan Suomessa tarvitse ilmoittaa rahoittajaansa.
Perussuomalaiset väittää, ettei Venäjältä rahaa tule. Silloin kysymyksessä olisi ainoa äärioikeistopuolue Euroopassa, joka ei rahallista tukea vastaanota. Nämä poliittiset toimijat siis tanssivat Venäjän pillin tahtiin mutteivät ymmärrä ottaa siitä korvausta. Tosin kaikki valemenetelmät ovat kuitenkin peräisin venäläisestä psykologisten operaatioiden opeista.
Ominaista kaikille näille mainituille puolueille on se, että ne julkisesti ajavat Venäjän tavoitteita Euroopan unionissa. Niiden käyttämät psykologisen vaikuttamisen opit ovat suoraan peräisin Venäjän doktriinista. Jos Perussuomalaiset ei Venäjän leipää syö, se silti laulaa Venäjän lauluja. Muiden muassa Venäjä-myönteisistä kannanotoistaan tunnettu Laura Huhtasaari (ps) on nyt julkisesti vaatinut sisäministeri Maria Ohisaloa (vihr) kumoamaan hänestä laaditun valevideon väitteet ja kehottanut Twitterissä ihmisiä tehtailemaan tutkintapyyntöjä suomalaisista sketsisarjoista.
Valevideota onkin jaettu tuhansia kertoja ja rikosilmoituksia tehty.
Huhtasaari siis jatkaa maalittamiseksi kutsuttua ilmiötä. Kysymys kuuluukin, millä näin fanaattisia somesotureita saa koulutettua tottelemaan kaikkein typerimpiäkin käskyjä.
Vihapuheen kitkeminen vaatii juuri maalittamisen kriminalisointa.
Maalittaminen aiheuttaa häirintää ja vainoa; se pyrkii vaientamaan yhteiskunnallisia vaikuttajia aiheuttamalla heille stressiä ja arastelua osallistua julkiseen keskusteluun. Kyse on siis suoraan henkisestä pahoinpitelystä, ei enää pelkästä nettikiusaamisesta.
Kun kerroin jälleen asiasta julkisesti Twitterissä, syöksyi epätilien ja nimimerkkien suojissa toimiva trolliarmeija puolueen puheenjohtajiston apuun tukahduttamaan somekeskustelijoiden tilejä ja keskusteluketjuja. Eli väitteeni osoittaminen todeksi on vielä sangen helppoa.
Nimettömät tilit, joita muiden muassa Huhtasaari aktiivisesti seuraa, vaativat tietysti minua tuomaan esille itse teemaan liittymättömiä aiheita.
Yksi nimimierkki totesi tähän tapaan: “Toimittajalla taitaa olla jutut vähissä? Jospa kirjottaisit vaikka noista jenkkien pedari jutuista välillä?”
Toinen epätili käänsi asian pois olennaisesta näin: “Ei kai tämä paljoa eroa kaikista niistä lehtijutuista missä Halla-ahon sanomisia vääristeltiin ja otettiin irti kontekstista.”
Ja kolmas näin ikään: “Populistit molemmilta laidoilta syyllistyy samaan. Miten muuten vasemmistovalhe eroaa oikeistovalheesta?”
Perustelu “mutku muutkin” on laiska argumentointi, eivätkä puolueen ihannoijat mihinkään argumentointiin pyrikään. Vähättelijöiden mukaan hallaaholainen valehtelu tulee hyväksyä, koska joku toinenkin poliitikko on valehdellut.
Se, että poliitikot puhuvat usein vastoin parempaa tietoa, liittyy harvinaisen vähän siihen, kuinka joku vääntää väärennettyjä videoita muiden muassa ministeri Ohisalosta, joita perussuomalaisten kansanedustajat jakelevat yhä innokkaasti joko silkkaa tietämättömyyttään tai tietoisesti. Siinä, että nämä hyväkkäät ensin hurahtivat jälleen valheen edessä ja sitten häpeissään paikkasivat tilanteen kääntämällä asian toisaalle, ei ole mitään uutta. Paitsi, että nämä veijarit eivät edes ymmärrä hävetä. Valehteleminen ja sillä rehvastelu ovat keskeinen osa perussuomalaista retoriikkaa.
Muuan botti toistaa asian seuraavasti: “Minusta populismia esiintyy kaikissa puolueissa. Populistisin ohjelma mihin olen vähään aikaan törmännyt on UK Labourilla. Mikä ero on Agitaatiolla ja Populismilla?”
Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta, kun joku tuntematon kehottaa minua tekemään työtäni haluamallaan tavalla. Journalistin ohjeissa ei ole mitään myyttistä objektiivisuuden vaatimusta, mikä unohtuu usein myös toimittajilta, jotka vaativat “kaiken kattavuutta” ja “tasapuolisuutta”. Jos puhuu yhdestä asiasta, ei ole puhuttava toisesta, saati kaikesta muusta. Medialla on aina linja, tarkoitus ja kohderyhmä. Jutulla on aina näkökulma. Journalismi on valintoja, jotka perustuvat faktoihin.
Jos ymmärtää demokratiasta edes vähän, tietää, että tässäkin tapauksessa on oppositiolla tietty rooli. Perussuomalaisilla tuo rooli on Venäjä-tyylinen yhteiskunnallisten asioiden sekoittaminen ja hämmentäminen.
Sananvapautta keppihevosena käyttävät vainoajat ja nettihäiriköt toki tietävät, että perussuomalaisten kannattajat haluavat kiusata sananvapauskäsitteen suojissa. Kannattajat kyllä tietävät, että puolue on avoimen rasistinen. Totta kai, koska puolueen oma puheenjohtaja on rasistisista rikoksista tuomittu kansanedustaja. Se ei menoa haittaa, koska olennaisinta on tavallisten ihmisten kiusaaminen, jonkinlainen myyttinen eliittiä ja herroja vastaan sanomisen oikeus.
Professori Alf Rehn onkin asian muotoillut osuvasti: “Jos vouhkaa sananvapaudesta vain silloin, kun kyse on itselle mielekkäistä sanoista, ei oikeasti usko sananvapauteen. Jos viittaa uskonnonvapauteen vain, kun kyseessä on oma uskonto, ei oikeasti usko uskonnonvapauteen. Jos oikeudet kiinnostavat vain silloin, kun kyseessä ovat omat oikeudet, ei oikeastaan usko oikeuksiin.”