Perustulo vapauttaa ja tuo turvaa
Kun Kansaneläkelaitoksen ylimääräinen kirjekuori putosi postiluukustani 28.12.2016, ensimmäinen reaktioni oli pelästys. Olenko jättänyt jotain raportoimatta, olenko tehnyt virheen, peritäänkö taas jotain takaisin? Sitten luin kirjettä eteenpäin ja huomasin huojentavan uutisen.
Voitin Kelan arpajaisissa eli pääsin osaksi vuodenvaihteessa 2017 aloitettua perustulokokeilua. Olen niitä harvinaisia pätkätyöttömiä freelancereita, joille tämä mahdollisuus suotiin.
Vuoden lopussa päättyvässä kokeilussa 2 000 suomalaista aikuista on saanut kuukausittain 560 euron perustuloa puhtaana käteen kahden vuoden ajan. Hallitus on halunnut selvittää, saako töitä helpommin, kun työmarkkinatuki tai peruspäiväraha vaihdetaan perustuloon.
Työtön on saanut kokeilun kestäessä pitää perustulonsa kokonaisuudessaan, vaikka hän olisi saanut työpaikan. Tämän on uskottu kannustavan työttömiä myös pienempipalkkaisiin ja satunnaisiin töihin. Niistä saatavat tulot eivät leikkaa perustuloa, joten työn vastaanottaminen ja yrittäminen kannattaa kaikissa tilanteissa, mikä on perustulon tärkein ajatus.
Ne, jotka kokeilusta kiistatta hyötyvät, toimivat luovilla aloilla, freelance-toimittajina, asiantuntijatöissä ja projektiluontoisissa tehtävissä.
Esimerkiksi yhtenä kuukautena myin vapaana toimittajana pari laajaa lehtijuttua ja kävin luennoimassa journalismia käsittelevissä tilaisuuksissa. Ansaitsin kolmisentuhatta euroa. Työtön saa ansaita maksimissaan 300 euroa. Muutoin ylijäävästä osasta joutuu maksamaan 50 prosenttia veroa. Byrokratia on sellainen, ettei ihan kaikkia pikkutöitä kannattanut tai uskaltanut ennen perustulokokeilua ottaa vastaan. Nyt otin vastaan jopa 250 euron kirjasto- tai koulukeikan.
Pelkällä perustulolla en ole pitkälle pötkinyt, sillä asuinkustannukseni ovat yhä lähes 2000 euroa kuussa. Toisin sanoen minun on kokeilun aikana ollut ansaittava kirjoituksillani kuukausittain ainakin 1500 euroa.
Perustulon tarkoituksena on aktivoida ihmisiä toimimaan kansalaisyhteiskunnassa, jossa toki moni kaltaiseni toimii jo nyt vapaaehtoispohjalta. Olen vuosia tehnyt lähes talkoohengessä faktantarkistusta kansalaisille tarkoitetussa Faktabaari-hankkeessa.
Kun sosiaaliturvaa aiotaan ensi hallituskaudella uudistaa, moni kertoo perustulon olevan järkyttävän kallis. On kuitenkin tutkimuksia, joiden mukaan perustulo pikemminkin kasvattaisi taloutta kuin pienentäisi sitä. Rajallinen näyttö kansainvälisistä kokeiluista osoittaa, että perustulorahat menevät paremminkin elämänlaadun parantamiseen kuin toimettomuuteen.
Työttömyys kohtaa nyky-Suomessa hyvin monenlaisia ihmisiä koulutustasosta riippumatta. TE-toimiston, Kelan ja Verohallinnon virkailijoista riippuen olen milloin työtön, milloin yrittäjä – milloin freelancer, milloin apurahansaaja.
Koen olevani kirjailija, joka on ajoittain vailla muita töitä. Kun apurahajakso päättyy, ilmoittaudun työttömäksi. Jos ajoittaisia keikkatuloja ilmaantuu tai saan julkaistua lehtijutun, ilmoitan saavani tuloja.
Lehdistö kaivaa puolen vuoden välein aina ne pari anomaliatapausta “työtävieroksuvista loisista”. Esimerkiksi Hesarissa runsas vuosi sitten haastateltu kirjailija Ossi Nyman leimattiin työtä vältteleväksi elätiksi. Ärsyyntymisen syynä ei ole haastatellun kirjailijan tilanne Suomessa, koska yhteiskunnassamme on valtava määrä peruspäivärahalla tai toimeentulotuella eläviä taiteilijoita. Pöyristyminen syntyy siitä, ettei taiteilija ymmärrä hävetä vaan on sinut tilanteensa kanssa.
Perustulon yksi myönteinen vaikutus onkin työttömyydestä aiheutuneen stigman poistaminen. Kyseessä olisi samanlainen etuus kuin lapsilisät, jotka tulevat automaattisesti kaikille lapsiperheille kerran kuussa, tulotasosta riippumatta. Tosin sillä erotuksella, että perustulo ei vähennä muita etuuksia.
Tämän ihmiskokeen vaikutukset ovat omalla kohdallani olleet psykologisesti hyvin myönteiset. Paljon mieluummin otan perustulon kuin vanhan järjestelmän monimutkaisine lomakkeineen ja pakollisine cv-kursseineen ja tilaisuuksineen, joissa opetetaan työttömiä laatimaan ansioluetteloitaan aivan kelvottomalla konsulttien epäkielellä.
Työelämän murros edellyttää uutta suhtautumista paitsi työttömyyteen myös työllisyyteen, kun digitalisaation ja robotisaation pelätään vähentävän massoittain työpaikkoja tulevaisuudessa.
Nyt törmätään määrittelyn vaikeuteen siinä, mikä katsotaan työksi. Olen soittanut pianoa sekä yksin että yhtyeitteni kanssa ravintoloissa. Kun keikkaliksasta jäi käteen 50 euroa, ei oikein työstä voinut puhua. Valtio silti katsoo minun silloin tekevän töitä, joilla en kuitenkaan tule toimeen.
Jos perustulo otettaisiin käyttöön, se perittäisiin takaisin verotuksen avulla, kun palkkatulot nousevat tietyn rajan yli.
Perustulo vapauttaa, luo vakautta ja tekee yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi, kun se luottaa kansalaisiinsa ihmisinä. Etuudet ovat jo nyt tulleet osaksi kaikkien ihmisten arkea, eikä niihin pitäisi liittyä enää häpeää. Kun häpeä poistuu, itsetunto kasvaa, mikä taas lisää luovuutta ja kannustaa ottamaan riskejä. Ruusut toimivat risuja paremmin. Kepakko ei ainakaan aktivoi.
Tuomas Muraja
Tietokirjailija ja toimittaja
Teksti on julkaistu alun perin Kirjailija-lehden numerossa 4/2018