Rosa Meriläinen: Muutto johon todella tarvittiin ammattilaisia

Muutimme keskellä koronakevättä, jolloin muuttotalkoita ei voi järjestää – eikä sinänsä amatööri tällaista muuttoa pystyisi tekemäänkään. Kannettavaa oli niin paljon, että kirjalaatikoita uuteen huoneistoon kantaessa piti jo laskea kuinka paljon voi olettaa yhden huoneen lattian kestävän. Meillä on piano ja pallotuoli, jykevä liinavaatekaappi, arvokkaita valaisimia ja paljon taidetta.

Lähetimme tarjouspyynnöt kaikkiin mahdollisiin muuttofirmoihin. MuuttoVelhot oli loppujen lopuksi selvä valinta: me todella tarvitsimme kaiken sen palvelun, jonka he pystyivät antamaan. Kierrätystä, siivousta, kirjahyllyjen, sänkyjen ja sohvien purku- ja kasausapua, taulujen turvallisen pakkauksen ja tosiaan sen varsinaisen muuton.

Saimme lainalaatikot vanhaan kotiimme pari viikkoa ennen muuttoa, mikä oli hyvä, sillä etätöiden ja etäkoulun keskellä pakkausta oli pakko pystyä tekemään vähän kerrallaan. Semminkin, kun samaan aikaan tehtiin pintaremontti itse uuteen kotiin. Muutimme kuudennen kerroksen huoneistosta muutaman kilometrin päähän kolmannen kerroksen huoneistoon. Oli selvää, ettei kaikkea tavaraa voi muuttaa hissillä, mutta yllätys oli, että uuden kodin hissi oli rämä. Se hajosi muuton aikana kolme kertaa, vaikka ylipainoa ei ollut. Helatorstaina hissinkorjaajan saaminen ei aina heti onnistunut. Muuttomiehillä riitti huhkittavaa – ja onneksi myös huumoria. Kaikesta huolimatta muutto saatiin päivän aikana maaliin eli tavarat sisälle.

Suurin urotyö kerrostalomuutoissa on tietysti piano. Vanha, kaunis ja rakas Perzinani tuli uuteen kotiin ähellyksen saattelemana. Lapset juoksivat kertomaan, että nyt sitä pianoa kannetaan. Menin kannattelemaan sitä katseellani ja huomasin liikuttuvani kyyneliin. Niin valtava taakka se on miehen selälle, niin raskas ja vaikea kannettava.

Kun piano lopulta oli saatu turvallisesti omalle paikalleen, perheemme puhkesi raikuviin aplodeihin. Tällaista työtä on helppo kunnioittaa. Eikä piano tosiaan ollut ainoa painava esine. Välillä oikein itsekin hämmästyin, mitä kaikkea tavaraa meillä on. Kun puuskuttava ja punakka muuttomies kantoi mankelia sisään, muistin vasta, että sellainenkin löytyy.

Muuton kaikissa vaiheissa minua vähän jännitti. Oli sellainen olo, että jään tämän muuton alle, kun ei löydy voimia, osaamista eikä rahaa. Ammattilaisten apu vei terän stressiltä: saattoi luottaa, että nämä osaavat hommansa, vaikka minä en tiedäkään miten lundiat kasataan.

Kyllä tässä silti riittää tekemistä itsellekin. Tavaroille pitää löytää paikat – ja ensin tietysti löytää ne tavarat. Olen hoitanut koiralenkit ja kauppareissut nyt reinoissa, kun en tiedä missä kenkäni ovat. Taisivat humpsahtaa jonnekin yläkaappiin muuttomiesten tieltä. Lopulta kaikki löytyvät ja uudesta kodista tulee hyvä paikka asua, itselle rakkaiden kirjojen ja taulujen ympäröimänä. Suosittelemme puolisoni kanssa MuuttoVelhoja lämpimästi. Tarjous singahtaa hetkessä: www.muuttovelhot.fi

Rosa Meriläinen
kirjailija, pääsihteeri