Kyllä norjalaisille ruoka maistui vaan ei työ
Aina, kun ruokarekka saapui PRT Maimanan tukikohdan portille, meillä oli suuria vaikeuksia saada norjalaisia mukaan ravintoketjuun, purkamaan lastia. Paikalle vaivautuneet heittelivät elintarvikelaatikoita miten sattuu. Hedelmiä paiskottiin kuin amerikkalaiskoulujen ruokasodissa. Vain vaurailla on varaa leikkiä ruoalla. Minut on opetettu kunnioittamaan sitä.
Muuankin norjalaisnuorukainen nappasi omenalaatikosta itselleen hedelmän. Kuormasta syöminen ei näille herroille ollut tavatonta, mutta likaisilla näpeillään hän tuli vaarantaneeksi meidän kaikkien terveyden. Olisi sitten vain pysynyt siellä nakkisuojassaan. Paitsi että nämä veijarit olivat kyllä ensimmäisinä jonottamassa ruokalan avautumista. Kuten tavallista, kyllä ruoka kelpasi vaan ei työ.
Olisikohan vanha YK-kikka auttanut? Maimanassa yksin töitä paiskinut kokki valmisti viikon raadettuaan eräänä päivänä aterioille vain kylmää kurkkukeittoa, koska norjalaiskoneessa ”ei ollut tilaa toiselle kokille”. Lennolla suosittiin yhdentekevää norjalaisjääkäriä ravitsemushenkilöstön kustannuksella. No, kikka auttoi, ja toinen kokki oli paikalla jo seuraavana päivänä. Voi sitä itkua ja avautumista, kun pikkunorjalaiset eivät saaneetkaan kuuden ruokalajin gourmet-annoksia jokaisella aterialla. Kokkien kanssa ei kannata leikkiä.
Kehua kannattaa kylläkin. Ruoanlaiton lisäksi suomalaiskokkien rutiineihin kuului vastata varastokonttien järjestyksestä ja elintarviketilauksista. Raaka-aineet alueelle tuotiin Euroopasta, osa Suomesta asti. Paikallisia aineita ei juuri käytetty – paitsi partioreissuilla paikallisilta ostettiin naanleipää.
Kokkien oli oltava tilauskuittien kanssa huolellisia. Pelkästään viikon aikana elintarvikkeisiin kului helposti 15 000 euroa. Norjalaisjohtoisessa tukikohdassa työskenteli samanaikaisesti kaksi suomalaista kokkia, jotka vastasivat yli 150 henkilön ruokkimisesta kolmesti päivässä. Muonavahvuuskin vaihteli jatkuvasti, mikä toi lisähaasteita talousaliupseereille. Välillä touhu olikin aikamoista improvisointia. Tukikohdassa oli paljon erilaista porukkaa, joten jokaiselle oli oltava jotakin.
Suomessa keittiöalan ammattilaisina toimivat kokit pyrkivätkin mahdollisuuksien mukaan valmistamaan tarjolle vähintään kolme eri ruokalajia. He paiskivat pitkää päivää. Keittiökontti oli ahdas, ja seinät alkoivat tulla vastaan ruokasalinkin puolella, kun vahvuus vain kasvoi kasvamistaan.
Afganistanin suomalaiskokeille oli haastavaa myös pysyä tiukkana kolmelle keittiössä työskennelleelle paikallistyöntekijälle. Aikatauluista oli pidettävä kiinni, ja korkean hygieniatason ylläpitäminen oli ehdottoman tärkeää varsinkin tuskastuttavan kuumalla kesällä. Oli oltava ehdoton, kun kysymyksessä oli yli 150 ihmisen terveys.
No, Maimanan keittiötä kehuttiin Afganistanin parhaaksi, eikä syyttä. Muuankin eksentrinen keittiöalan ammattilainen esimerkiksi visualisoi vesimeloneista tankkeja ja kurpitsoista lentokoneita. Kastikkeet olivat ensiluokkaisia ja salaatit näyttäviä.
Combo-päivänä kokkeja ja keittiömestareiden herkkuja ”hotelliaamiaisesta” alkaen arvosti erityisesti. Keittiökontti desinfioitiin aika ajoin, ja silloin oli tyytyminen norjalaiseen taistelumuonaan, combat foodiin. Hiilihydraatti- ja energiamäärät olivat kohdillaan.