Kusiset paikat Brysselissä

Kusiset paikat Brysselissä

“Pikkukadulla kuusi naista on kusella ja tukkii tien, toiset seisten, toiset kyykyssä, kaikki juhlavaatteissa.” Kysymys ei ole suomalaisten vapunvietosta vaan ranskalaisen modernistirunoilijan Charles Baudelairen havainnoista kirjassaan Kurja Belgia! 1800-luvun puolestavälistä. Mutta kuvaus pätee täydellisesti Brysselissä tänäkin päivänä.

Euroopan pääkaupungissa on aina syytä juhlaan (milloin on olutfestivaalit, milloin taas baarimikkojen tarjoilukilpailut), ja silloin belgialaiset juovat sammioittain olutta, joka tietysti panee pissattamaan. Baudelaire kertoo asian tähän tapaan: ”Kansan hirvittävä juoppous. Halvat humalat. Juoma uutetaan kaupungin eritteistä ja ohjataan annostelulaitteeseen. Kaupunkilaiset ovat siis vuosisatojen ajan juoneet omaa virtsaansa.

”Belgeihin selvästikin julmistunut runoilija pohtii kirjassaan brysseliläisten outoa kiintymystä ruumiineritteisiin etenkin taideteoksissa. Baudelairen mukaan taiteilijat kuvaavatkin vain omaa maataan. Brysselissä on ainakin kolme virtsaamista kuvaavaa patsasta, mikä kuvaa osuvasti paljasjalkaisten brysseliläisten hieman epäsovinnaista elämänasennetta.

Kaikkihan tuntevat Manneken Pis -patsaan rue de l’Etuven ja rue du Chênen risteyksessä? Tuon Brysselin tunnetuimman pikkumiehen? Jerôme Duquesnoyn puoli metriä korkean pronssipatsaan vuodelta 1619? Toisinaan vilpertti esiintyy jossakin runsaasta 700 asustaan. Paikalla on aina koolla paljon väkeä ja kameroita enemmän kuin Hollywoodin ensi-illoissa.

Lukuisia kertoja varastettu patsas löydettiin vuonna 1817 pirstaleiksi maahan paiskottuna. Nykyisin kadunkulmassa komeileva Manneken on jäljennös sirpaleista kootusta alkuperäiskappaleestaan.

Mutta kuinka moni on kuullut sen siskosta, Janneke Pis -patsaasta? Harvempi, koska se on niin vaikeasti löydettävissäkin.

Janneke on kaupungin ydinkeskustan sokkeloisen ravintola-alueen omistajien vuonna 1985 keksimä ajatus. Tavoitteena ravintoloitsijoilla oli tietysti houkutella vieläkin enemmän turisteja alueelle ja sitä kautta enemmän väkeä ravintoloihin.

Jannekea ei pysty paikallistamaan salamavalojen välkkeen avulla; se on tyrkätty näkymättömiin. Tunnin harhailin ravintolakatuja ristiin rastiin, kunnes saavuin ehkäpä alueen perimmäiseen nurkkaan, sotkuiselle umpikujalle nimeltä Impasse de la Fidélité.

Siellä kaltereiden takana Janneke lorottaa kyykyssä estoitta alla olevaan suihkukaivoon kuin pesunkestävä pissis konsanaan.

Patsas on vaivaiset 50 senttiä korkea, ja sen on suunnitellut Denis-Adrien Debouvrie. Eikä tässä vielä kaikki.

Brysselin keskusaukion, Grand’ Placen toisella puolella, Saint-Géryn kauppahallin kulmilla kulkijaa kohtaa sangen metka näky. Rehvakkaasti jalkaansa nostava Zinneke, vuonna 1998 pystytetty, hyvin luonnollisen näköinen, pronssinen koirapatsas Zinneke Pis. ”Zinneke” tarkoittaa sekarotuista piskiä paikallisella murteella.

Kolme pissapatsasta lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Ei olisi Baudelaire ainakaan ihmetellyt.