Painajainen Brysselin-metrossa

(Oheinen video on kunnianosoitus Lumièren veljeksille.)

Perheellemme sattui jokaisen vanhemman pahin metropainajainen. Brysselin maanalaisen ovet paiskautuivat kiinni vaimoni nenän edestä niin, että rattaat vauvoineen jäivät vaunun sisään ja äiti hölmistyneenä asemalle todistamaan junan loittonemista. Metronkuljettaja ei tapausta huomannut.
Ilmassa olivat kaikki katastrofin ainekset – Belgiassa kun ollaan.
Mielen täyttivät jokapäiväiset paikalliset lapsenryöstöuutiset ja muuan urbaanilegenda, jonka mukaan erään äidin ote tyttärensä kädestä oli herpaantunut Ikeassa vain toviksi, kun tyttö oli jo tyystin kadonnut. Valpas vanhempi olisi kuulemma kiskaissut myyjää hihasta ja käskienyt sulkea kaikki ulospääsytiet. Etsintöjen jälkeen lapsi olisi sitten löytynyt käymälästä, tosin vaalea kihara tukka ajeltuna, jotteivät tuntomerkit olisi täsmänneet, kun pedofiili olisi yrittänyt poistua kaupasta tyttö sylissään.
Metrolaiturille jäänyt vaimoni kertoi heti liikennelaitoksen virkailijalle kolmekuisen vauvansa jäämisestä junaan.
Maanalaisen ulospääsytiet saatiin välittömästi blokattua, metrojuna pysäytettyä ja poliisi kutsuttua paikalle.
Vartin kestäneestä tapauksesta toivuttuani minua alkoivat ärsyttää omat ennakkoluuloni belgialaisia kohtaan. Aivan kuin pedofiliauutisiin turtuneessa maassa ei enää tiedettäisi kollektiivisesta vastuusta mitään.
Toisin kuin ajattelin, kanssamatkustajat eivät halunneetkaan tyttärellemme pahaa, vaan muutamat heistä riensivät oitis apuun ja nousivat vielä lapsen kanssa seuraavalle pysäkille odottamaan, että vauvansa kadottanut äiti pääsisi paikalle.
Liikennelaitoksen henkilökunta ja poliisi käyttäytyivät hekin ymmärtäväisesti. Metrovirkailijoiden mukaan vastaavaa tapahtuu harva se päivä. Tilanteissa toimitaan kuitenkin aina tarkkojen ohjeiden mukaisesti, jottei mitään pahaa pääsisi sattumaan.
Ei päässyt nytkään. Itse vauva ei moiseen hötkyilyyn edes herännyt.