Himasen työ nostattaa Suomeen uudistushenkeä

Iltapäivälehdet ovat myyneet numeroitaan filosofi Pekka Himasen johtamaan selvityshankkeeseen liittyvillä käänteillä.

Politiikantoimittajat ovat pilkanneet Himasta kaikilla mahdollisilla tavoilla mutta samalla unohtaneet itse projektin sisällön, sen keskeisen asian, josta koko skandaali on syntynyt.

Mikseivät toimittajat kaiva tietoa itse ja kerro, mitä Himanen tarkoittaa, miten Suomi hänen mukaansa pelastuu, mikä on hänen työnsä keskeinen sisältö?

Ei, he keskittyvät naureskelemaan Himasen tutkimusryhmän välityölle.

Iltalehden toimittaja kuvaili Sinistä kirjaa poikkeuksellisen vaikeatajuisella suomen kielellä hämmästyttäneeksi välietapiksi.

Uusi Suomi puolestaan kysyi lukijoiltaan, ottiko Himanen mietelauseensa jääkaappimagneetista?

Ilta-Sanomien toimittaja sen sijaan myönsi suoraan oman tietämättömyytensä ja kyvyttömyytensä omaan työhönsä eli selittämään lukijalle, mistä Himasen työryhmän selvityksessä on kysymys.

Jo journalistin ohjeissa todetaan heti aluksi, että journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Toimittajan populistinen heitto siitä, pitääkö hankkeen lopputuloksesta olla huolissaan Sinisen kirjan perusteella, tulee paljastaneeksi, kuinka hyvä lehtimiestapa on heitetty romukoppaan ja populismi on työntynyt myös sanomalehtien politiikantoimituksiin.

Enää ei edes haluta selittää lukijoille uutisen sisältöä, vaikka selittäminen juuri on toimittajan perustyötä. Selittäjäksi olisi voinut sitten kaivaa jonkun älykkäämmän kirjoittajan, jos oma taito ei riitä. Nyt kirjoitus perustui vain siihen, että toimittaja rehenteli tyhmyydellään, kuin entisajan koulun takapenkin kovikset.

Ihmisen pilkkaaminen ja hänelle avoimesti höröttely kuuluu oppositiopolitiikasta muualle yhteiskunnan rakenteisiin pesiytyneeseen uusrahvaanomaisuuteen.

Myös jatkuva jankkaaminen hankkeen rahoituksesta, 700 000 eurosta, jaksetaan aina mainita.

Himasen ryhmässä on seitsemän jäsentä, joten heidän bruttopalkkansa sivukuluineen on 4166 euroa henkilöltä kuukaudessa. Himasen oma yhtiö Sofos Oy. maksaa tuosta 14 prosenttia. Professorien kuukausipalkka on heikompi kuin paperimiehellä.

Kun kerran rahasta on kyse, kerron nyt ilmaiseksi, mistä Himasen hankkeessa on kysymys.

Raportin tarkoituksena on rohkaista, kannustaa ja ohjata suomalaista päätöksentekoa ja yrityselämää. Se ei ole analyysia vaan ajattelua, joka pyrkii saamaan aikaan sen, mistä on puute. Se on kirjoitettu eliitille sopivalla, ketään syyttelemättömällä konsulttikielellä. Se ei ole tieteellinen tutkimus eikä filosofinen teos.

Se on kuvailevaa konsulttitoimintaa, jonka tarkoituksena ei ole analysoida Suomen tilaa vaan saada aikaiseksi sellainen Suomi, joka kestää nykyisten kehityskulkujen tuottamat rasitukset.

Teksti puhuu pitkän aikavälin suunnitelmasta, jossa unohdetaan kvartaalit ja vaalikaudet mittareina. Lisäksi se puhuu teollisuuden ja yrittämisen väistämättömästä rakennemuutoksesta, uusien ideoiden tarpeesta.

Himasen ryhmän hanke siis pyrkii luomaan uudistushenkeä koko yhteiskuntaan, etenkin päättäjiin ja liike-elämän toimijoihin.

Himanen itse on kuitenkin tahtomattaan joutunut kantamaan kaiken toimittajiin patoutuneen herravihan, hallituksenvastaisuuden ja kokoomuskaunan.

Himasella ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta selvittää Suomen “kansalle” mitään. Ei humalakohelluksistaan, eikä edes tulevaisuushankkeestaan, koska itse loppuraportti julkaistaan vasta syksyllä.

Pekka Himanen on toiminut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n globalisaatiokomission neuvonantajana, saanut Maailman talousfoorumin Global Leader for Tomorrow -palkinnon ja ollut perustamassa Kansainvälistä ihmisarvon foorumia. Hänen kirjaansa Hakkerietiikka pidetään informaatiofilosofian klassikkona. Himasella on valtavasti kansainvälistä näkyvyyttä ja mainetta. Hän yrittää sparrata avainhenkilöitä kansalliseen projektiin, ja siinä on hyvä olla tuon tason julkkis.

Ja 700 000 euroa on mitätön (vaikkakin kilpailuttamaton) summa, kun ottaa huomioon, että se todellakin on työryhmän palkka- ja materiaalikuluihin kahdelle vuodelle.

Huippu-urheilun suunnitteluryhmä tuhlasi miljoonia 40 sivun mainostoimistovihkoon.

Koko tapaukseen liittyy epäilemättä paljon epäselvyyksiä, joita on ruodittu julkisuudessa jo viikkokausia, mutta Pekka Himaselle naljailu on epähienoa, jopa helpon saaliin havainneelta politiikantoimittajalta.

16.4.2013