Itsenäisyyspäivä Camp Katariinassa Kabulissa

Itsenäisyyspäivä Camp Katariinassa Kabulissa

Alla juhlatunnelmia vajaan kymmenen vuoden takaa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Keskiviikko 6. joulukuuta 2006

Itsenäisyyspäivää vietetään juhlavin menoin. Kabuliin on tulossa satakunta kutsuvierasta. Ruokavalmistelut aloitettiin jo kolme päivää aiemmin ja Camp Katariina myös sisustettiin juhlaa varten hyvissä ajoin Camp Katariinan kokeille lankeaa iso kiitos herkkuruuista. Juhlatunnelman luovat erityisesti suomalaisten kokkien tuotokset, joita kansainväliset yhteistyökumppanit kehuvat vuolaasti: tarjolla on korvasienikeitosta ja poronkäristyksestä lähtien kaikkia suomalaisia herkkuja aina graaviloheen ja leipä- juustoon asti. Toistasataa kuorittua kananmunaa on minun kontribuutioni.

Oleskelusalissa tunnelmaa luovat myös seinille heijastetut diakuvat itsenäisyytemme eri vaiheista sekä taustamusiikkina soivat marssit ja kansallissävelet. Puolustusvoimien tervehdyksen juhlallisuuksiin tuo prikaatikenraali Juhani Kääriäinen.

”Logistisesta näkökulmasta vaatii valtavia ponnistuksia toteuttaa suunnitelmat ja ylläpitää joukkojen toimintakykyä”, itse puolustusvoimien apulaishuoltopäällikkönä toimiva Kääriäinen toteaa. Hän valottaa parhaansa mukaan monikansalliselle kutsuvierasyleisölle myös itsenäisyyden merkitystä suomalaisille: ”Juhlapäivämme näyttäytyy muille usein melankolisuutena. Mutta se ei ole surullisuutta vaan ylpeyttä.” Ööh. Joo-o. Ja ”sotiemme veteraanit” ja – ääni madaltuu – ”sota ja sota ja sota…”

Sodan esilletuonti myönteisessä valossa kriisialueella keskellä sotaa tuntuu näin info-operaationäkökulmasta jotenkin kyseenalaiselta. No, minulta ei kysytty neuvoa enkä minä puhetta kirjoittanut.

Myös viiniä on tarjolla. Siitä nauttii ainakin Surobin poliisipäällikkö seurueineen. Muutaman tunnin aikana paikallisviranomaiset kaatavat 80 lasia punaviiniä kurkkuihinsa – ja aina Pohjanmaan kautta. Poliisimies kohottaa lasia minullekin, katsoo kattoon ja osoittaa sormellaan ylös. Taas yksi lasi kumottu, eikä Allah nähnyt. Käynnissä on operaatio Hampaat sinisiksi.

Sitten seurue ahtautuu Corollaan. Kuskiksi asettuu tietysti se humalaisin poliisipäällikkö. Edessä on parin tunnin ajomatka jäistä vuoristotietä laaksoon. Tielle putoaa paljon kiviä ja lumikokkareita näin talvisin. Hirvittää.