Perustulo toisi turvaa taiteilijalle
Esseisti Antti Nylén nostaa Häviö-teoksessaan esiin ajatuksen taiteilijapalkasta. Nylénin mukaan taiteilijapalkka olisi perustulomaista palkkaa mutta eroaisi perustulosta siinä, että sitä maksettaisiin taiteilijalle taiteellisesta työstä.
Ajatus taiteilijapalkasta on kiehtova. Sitä on esitetty selvitettäväksi myös opetus- ja kulttuuriministeriön taide- ja taiteilijapoliittisissa suuntaviivoissa. Siinä taiteilijapalkalla tarkoitetaan sitä, että nykyiset apurahat muutetaan palkaksi.
Kun puhutaan perustulonkaltaisesta taiteilijapalkasta, sekoitetaan keskenään ansiotyö ja sosiaaliturva. Apurahajärjestelmä on verohelpotus kulttuurille ja taiteelle. Apurahansaajat itse toivovat myös pienempiä apurahoja, sillä ne ovat paitsi toimeentulolisä myös vertaisten tunnustus. Jos taiteiljapalkkaa maksettaisiin, kuka katsottaisiin taiteilijaksi eli ketkä pääsisivät järjestelmän piiriin?
Palkka pitää myös aina sisällään valtasuhteen: työnantaja maksaa palkkaa työntekijälle. Köyhän taiteilijan taloudellista turvaa parantaisi todennäköisemmin perustulo kuin harvoille valituille koituva asiallinen taiteilijapalkka.
Pääsin osaksi vuodenvaihteessa 2017 aloitettua perustulokokeilua. Vuoden 2018 lopussa päättyneessä kokeilussa 2 000 suomalaista aikuista sai kuukausittain 560 euron perustuloa puhtaana käteen kahden vuoden ajan. Hallitus halusi selvittää, saako töitä helpommin, kun työmarkkinatuki tai peruspäiväraha vaihdetaan perustuloon.
Työtön sai kokeilun kestäessä pitää perustulonsa kokonaisuudessaan, vaikka hän olisi saanut työpaikan. Tämän uskottiin kannustavan työttömiä myös pienempipalkkaisiin ja satunnaisiin töihin.
Perustulon tarkoituksena on aktivoida ihmisiä toimimaan kansalaisyhteiskunnassa, jossa toki moni kaltaiseni toimii jo nyt vapaaehtoispohjalta. Olen vuosia tehnyt lähes talkoohengessä faktantarkistusta kansalaisille tarkoitetussa Faktabaari-hankkeessa.
Pelkällä perustulolla en ole pitkälle pötkinyt, sillä asuinkustannukseni ovat yhä lähes 2000 euroa kuussa. Toisin sanoen minun oli kokeilun aikana ansaittava kirjoituksillani kuukausittain ainakin 1500 euroa. Tavallisesti työtön saa tienata kuukaudessa 300 euroa ilman, että tuki pienenee; sen jälkeen käteen jää puolet lisätulosta.
Työttömyys kohtaa nyky-Suomessa hyvin monenlaisia ihmisiä koulutustasosta riippumatta. TE-toimiston, Kelan ja Verohallinnon virkailijoista riippuen olen milloin työtön, milloin yrittäjä, milloin freelancer, milloin apurahansaaja.
Koen olevani kirjailija, joka on ajoittain vailla muita töitä. Kun apurahajakso päättyy, ilmoittaudun työttömäksi. Jos ajoittaisia keikkatuloja ilmaantuu tai saan julkaistua lehtijutun, ilmoitan saavani tuloja. Perustulon yksi myönteinen vaikutus onkin työttömyydestä aiheutuneen stigman poistaminen. Kyseessä olisi samanlainen etuus kuin lapsilisät, jotka tulevat automaattisesti kaikille lapsiperheille kerran kuussa, tulotasosta riippumatta. Tosin sillä erotuksella, että perustulo ei vähennä muita etuuksia.
Tämän ihmiskokeen vaikutukset ovat omalla kohdallani olleet psykologisesti hyvin myönteiset. Paljon mieluummin otan perustulon kuin vanhan järjestelmän monimutkaisine lomakkeineen ja pakollisine cv-kursseineen ja tilaisuuksineen. Byrokratia oli sellainen, ettei ihan kaikkia pikkutöitä kannattanut tai uskaltanut ottaa vastaan.
Työelämän murros edellyttää uutta suhtautumista paitsi työttömyyteen myös työllisyyteen, kun digitalisaation ja robotisaation pelätään vähentävän massoittain työpaikkoja tulevaisuudessa. Törmätään määrittelyn vaikeuteen siinä, mikä katsotaan työksi. Olen soittanut pianoa sekä yksin että yhtyeitteni kanssa ravintoloissa. Kun keikkaliksasta jäi käteen 50 euroa, ei oikein työstä voinut puhua. Valtio silti katsoo minun silloin tekevän töitä, joilla en kuitenkaan tule toimeen.
Jos perustulo otettaisiin käyttöön, se perittäisiin takaisin verotuksen avulla, kun palkkatulot nousevat tietyn rajan yli.
Antti Nylén on oikealla asialla vaatiessaan taiteilijan työlle arvostusta. Vapautta ilman häpeää ja huolta perustoimeentulosta ansaitsevat kuitenkin muutkin. Perustulo vapauttaa, luo vakautta ja tekee yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi, kun se luottaa kansalaisiinsa ihmisinä. Kun häpeä poistuu, itsetunto kasvaa, mikä taas lisää luovuutta ja kannustaa ottamaan riskejä.
Tuomas Muraja
toimittaja ja tietokirjailija, Helsinki
Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 1/2019.