Hiljaa hyvä tulee Belgiassakin

No nyt se on sitten oikein tutkittu juttu. Nimittäin, miksi Belgian junat ovat järjestään myöhässä aikatauluistaan.

Pari vuotta sitten julkaistun tutkimuksen mukaan syy junien krooniseen myöhästelyyn on yksinkertaisesti se, etteivät belgialaiset astu vaunuun tarpeeksi ripeästi.

Tosin tähän lopputulemaan olisi päätynyt kuka tahansa Belgiassa julkisilla kulkuvälineillä vähänkään matkustellut.

Sen lisäksi, että matkustajilla ei tunnu olevan yhtään kiire laahustaessaan vaunujen portaita ja käytäviä, he eivät anna ihmisille tilaa poistua junasta.

Ja sama lonnivien ihmettelijöiden sumppu syntyy joka kerta niin metrojen kuin linja-autojenkin ovien suuhun.

Ja vaikka bussien seinillä suuret kyltit kehottavat siirtymään ajoneuvon takaosaan, suurin osa matkustajista jää jääräpäisesti seisomaan etuoven suuhun niin, että seuraavilla asiakkailla on vaikeuksia mahtua kyytiin.

Pitkään ajattelin, että supermarketeissa ja virastoissa jonotteluun tottuneet belgialaiset ovat vain luonteeltaan kärsivällisiä. Luulin, että he jos ketkä jaksavat zeniläisellä tyyneydellä odottaa hiljaa hyvä tulee -asenteella.

Mutta ei.

Kävi ilmi, että toissa vuonna Belgian valtion rautatieyhtiölle tuli ennätysmäärä valituksia. Tyytymättömien määrä kasvoi 70 prosentilla edellisvuodesta. Valtaosa 6 130 valittajasta oli menettänyt hermonsa juuri junien myöhästelyyn.

Mutta perin outoa on, että matkustajien kiireettömyys loppuu heti, kun he ovat päässeet sisään kulkuneuvoon. Kahden pysäkinvälin matkan aikana ihmiset saattavat vaihtaa istumapaikkaansa jopa neljä kertaa.

Tuolileikin seuraamisesta ulkomaalainen saa hauskaa hupia matkansa ajaksi, mutta kuka keksisi keinon, jolla belgialaiset saisi siirtymään kulkuneuvoihin vastaavalla salamannopeudella?