Suomalainen iirinelvyttäjä, Irlannin kunniakansalainen
Turkulainen lingvisti Panu Höglund on kirjoittanut neljän viime vuoden aikana peräti neljä julkaistua iirinkielistä teosta, jotka ovat saaneet paljon kehuja Irlannissa.
Suomalaisen kielientusiastin tuorein romaani Slavenia sai irlantilaiselta asiantuntijalta sellaiset suitsutukset, että kuka tahansa pakahtuisi ylpeydestä. Ammattikeltologi, iirin ja sen sukukielten tutkija Nicholas Williams totesi, että kirja on hyvin kirjoitettu, tarina vetävä ja iiri parempaa kuin suurin osa siitä, mitä nykyisissä kirjoissa näkee.
”Paras palaute, mitä olen saanut”, Höglund myöntää.
Iirinkielisten romaanien lisäksi Höglund tekee iirinnöksiä klassikoista. Tuorein käännös on Isaac Asimovin Säätiö. Seuraavaksi on tulossa Edgar Rice Burroughsin Marsin sankari, ja keskusteluja J.R.R. Tolkienin Sormus-trilogiastakin on kuulemma käyty.
Tarvittiin siis suomalainen, lukuisia eri kieliä hallitseva iirinharrastaja elvyttämään Irlannin virallinen kieli ja nostamaan se uuteen kukoistukseen.
Höglund kertoo osaavansa suomen, ruotsin, englannin ja iirin lisäksi erinomaisesti saksaa, puolaa hyvin, islantia ja venäjää kohtalaisesti, espanjaa ja ranskaa lähinnä passiivisesti, kreikkaa ja maltaa jonkin verran alkeita pitemmälle, armenian alkeet sekä unkaria sen verran, että pystyy lukemaan kaunokirjallisuutta sanakirjan avulla.
”Tuossa on vain osa, sillä aika monesta kielestä osaan alkeet tai kieliopin pääpiirteissään. Muiden muassa tärkeimmät maahanmuuttajakielet ovat opiskelulistalla. Pari vuotta sitten aloin opetella myös nykykreikkaa, mutta vielä en osaa sitä alkeita pitemmälle”, Höglund lisää.
Inarinsaamea hän alkoi opetella viime syksynä.
Höglundin mielestä kuka tahansa voi oppia kielen
”Ei tarvita sen enempää kuin kovaa työtä. Tietokoneväen ohje ’lue se hemmetin käsikirja’ on ihan hyvä kieltenkin opiskeluun. Jos käy systemaattisesti läpi muutaman hyvän oppikirjan, tekee harjoitukset ja kuuntelee äänitteet, kyllä siinä saa riittävät valmiudet lukea sanomalehteä ja ohuita kirjoja kielellä”, Höglund rohkaisee.
Hän korostaa itseopiskelun tärkeyttä.
”Tietysti omatoimisuus on avain, eli ne kirjat ja lehdet pitää itse lukea. Päättäväisyys ja tottumus korvaavat motivaation. Jos tottuu joka päivä lukemaan vähän jotain kieltä, niin sitten sitä lukee, vaikkei olisi mitään erityistä motivaatiota.
Mistä päättäväisyys?
”Usein siinä on sysäyksenä velvollisuudentunto. Islantia opettelin, koska olin mennyt eräälle koulukaverille lupaamaan niin. Iiriä taas siksi, että olin keltanokkana möläyttänyt jossain keltologitilaisuudessa, että jos nuoria kiinnostavaa luettavaa ei ole niin minä, perhana, opettelen iirin ja kirjoitan sille sen kirjallisuuden, etteivät ne räkänokat voi ainakaan tuohon tekosyyhyn vedota. Ja olisihan se ollut ikävää jos tämä olisi jäänyt pelkän uhoamisen tasolle.”
Keväällä 2004 Höglund julkaisi netissä vetoomuksen, joka vaati iirille virallista asemaa EU:ssa. Vaatimus sai suurta huomiota Irlannissa. Höglund kutsuttiin vieraaksi iiriä puolustavaan mielenosoitukseen Irlannin parlamenttitalon eteen, jossa suomalainen piti puheen.
Dublinin-mielenosoituksesta lähes kunniakansalaisen aseman saaneen Höglundin mieleen on ikuisesti jäänyt kansajoukon rytmikkään huudon kaiku: ”PA-NU, PA-NU!”
Iirin kieli sai täyden virallisen aseman EU:ssa vuonna 2007.
Tuomas Muraja, 4.1.2014
Lisää aiheesta kirjoittamassani laajassa artikkelissa, joka on julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 6/2013.