Oktoberfest-kausi tuo tarjoilijalle 15 000 euroa

Hofbräuhausin juhlateltassa olutta tarjoileva Petra kantaa samanaikaisesti kymmentä olutkolpakkoa. Hymy ei hyydy painon alla.

Hän on hionut kantotekniikkaansa niin, ettei rannetukea tarvitse käyttää kuin oikeassa kädessä. Tyhjänäkin toista kiloa painavat litran tuopit koettelevat myös hauista ja sormia.

Petra ei valita, sillä hän on saanut kovin halutun kausityön, josta voi kahden viikon aikana helposti ansaita 15 000 euroa.

Jokaisesta myydystä olutlitrasta Petra saa käytännössä yhden euron verottoman tipin, jonka sääntöjen mukaan maksaa jokainen asiakas.

Lyhyen juttutuokion aikana tehdyn pikaisen laskutoimituksen mukaan Petra kantaa hieman alle tuhat tuoppia päivässä.

Siniseen perinnemekkoon, Dirndliin sonnustautuneen Petran hymy ei hellitä edes humalaisten asiakkaiden edessä, koska Oktoberfestin ilmapiiri on korostetun myönteinen. Puoli päivää kestävän kattauksen aikana en näe yhtäkään nujakkaa, en edes sanaharkkaa. Könyävät asiakkaat eivät törmäile suuria tarjottimia kantaviin tarjoilijoihin, vaikka missään nurkassa ei ole rauhallista paikkaa hengähtää. Ihmisvirta on loputon kaikkialla.

Paikalle on tultu juomaan olutta, juhlimaan ja laulamaan. Ainoastaan istuville asiakkaille tarjoillaan, joten yleensä vieraat ovat tehneet pöytävarauksensa ajoissa, jo keväällä.

Kun tapahtuma keskittyy oluenjuontiin ja rasvaiseen ruokaan, alkoholipoliittisesti vastuullista juttua on aiheesta lähes mahdotonta kirjoittaa.

Kun Suomessa festivaalikirjoituksissa usein närkästellään olutteltan tuomista erilaisiin kokoontumisajoihin, Saksassa ihmetellään, pitääkö karuselleja ja muuta oheistoimintaa pystyttää olutteltan viereen.

Kun Suomessa paheksutaan maahan virtsaavia humalaisia, müncheniläisellä festivaalialueella ei näy yhtään asiakasta, joka kuseskelisi muualle kuin käymälöihin – pitkistä jonoista huolimatta.

Jokunen eteläeurooppalaisturisti on päättänyt lepuuttaa silmiään läheisellä nurmikolla, ja muutama väsynyt oluenystävä saattaa oksentaa puun juureen, kun ei ole ehtinyt vomitorioon asti.

Hofbräuhausissa on tosiaankin pisoaarien vieressä erillinen osasto oksentajille. Vomitorion allas on vatsan korkeudella ja seinässä olevista kahvoista voi pitää kiinni.

Vartijoita on alueella paljon, joten liikuttuneista ja väsähtäneistä turisteista pidetään selvästi huolta.

Oktoberfest on kaksiviikkoinen olutfestivaali, joka pidetään joka vuosi Saksan Münchenissä Theresienwiesenin aukiolla syyskuun ja lokakuun vaihteessa.

Paikalliset kutsuvat tapahtumaa yhä paikan mukaan nimellä Wiesn.

Kalenterivuodesta riippuen juhlat kestävät 16–18 päivää.

Baijerilaiseen kansanjuhlaan osallistuu vuosittain noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Olutlitroja kanniskellaan janoisten eteen tilastojen mukaan runsas litra vierailijaa kohden.

Anniskelu on varattu vanhoille müncheniläispanimoille, joita on kuusi.

Ne baijerilaiset, jotka viitsivät turistimagneettina toimivan sadonkorjuujuhlan ajaksi kaupunkiin jäädä, pukeutuvat Oktoberfestiin perinteisin kansallispuvuin. Naisilla on yllään Dirndl eli valkoinen puffihihainen pusero ja leveähelmainen mekko, jossa on rintoja korostava korsettiosa. Miehillä on tyypillisesti valkoinen kauluspaita ja henkselipolvihousut, Lederhosen. Ja päässä monella on tirolilaishattu.

Myös moni turisti on käynyt vuokraamassa asianmukaisen asukokonaisuuden.

Ensimmäinen Oktoberfest järjestettiin 17. lokakuuta 1810 kruununprinssi Ludvig Baijerilaisen ja Therese von Sachsen-Hildburghausenin häiden kunniaksi. Münchenin kaupunki järjesti tapahtuman kaupungin muurien ulkopuolella lähellä Sendlinger Bergiä. Kuningas Maksimilian I määräsi alueen nimeksi Theresienwiesen miniänsä mukaan.

Tuomas Muraja