Kaurismäki-Suomen akin kieli puhuttelee ranskalaisia
“Akin maailma on niin kiehtova ja eksoottinen, että se tekee hänen elokuvistaan Ranskassa hyvin suosittuja”, pohtii elokuvakääntäjä Irmeli Debarle. “Eivät ranskalaiset katsojat luule, että Suomi olisi niin kurja, kuin tyylitellyt elokuvat antavat ymmärtää.”
Kääntäjä muistuttaa, että Aki Kaurismäen elokuvat ovat keränneet Ranskassa satojatuhansia katsojia, jotka ovat sisäistäneet Kaurismäen nostalgisen ja hiljaisen maailman.
Pariisissa asuvalle Debarlelle Kaurismäen elokuvat ovat hyvin henkilökohtaisia. Hän on kääntänyt ranskaksi kaikki Aki Kaurismäen elokuvat Arielia lukuun ottamatta. Hän on kuulunut itse tuotantoryhmään esimerkiksi elokuvissa I Hired a Contract Killer ja Boheemielämää ja toiminut kansainvälisissä projekteissa eräänlaisena linkkinä ulkomaisten näyttelijöiden ja suomalaisen tuotantoryhmän välillä. “Olin käytännöllisesti katsoen koko ajan Jean-Pierre Léaud’n seurana Lontoossa Killerin kuvauksissa, ja André Wilms halusi minut Juhan kuvauspaikalle Suomeen keskelle metsää suunnilleen vain pitämään kädestä kiinni”, Debarle nauraa.
Lisäksi Debarle on näytellyt elokuvassa Boheemielämää. “Päivää ennen kohtauksen kuvaamista Aki sanoi minulle, että näyttelisin lehtikeisarin sihteeriä. Kysyin, näytänkö hänestä sihteeriltä. Hän kysäisi, näyttääkö lehtikeisarin näyttelijä Samuel Fuller sitten lehtikeisarilta”, Debarle muistelee.
Aki Kaurismäki luottaa Debarleen kääntäjänä täysin. Elokuvakääntäjän tavanomaisista ongelmista poiketen pahimmat ongelmat eivät liity lyhentämiseen tai materiaalin paljouteen, koska repliikkejä Kaurismäen elokuvissa on niukanlaisesti. “Tulitikkutehtaan tytössä on vain nelisenkymmentä repliikkiä, joista ensimmäinen lausutaan vasta melkein puolessa välissä, ja silloinkin Kati Outinen sanoo vain, että pieni olut!” Ranskassa noin ei baarissa käyttäydytä. Siinä missä Suomessa riittäisi vain yksi sana “pieni”, ranskalaisen on ainakin sanottava perään “olkaa hyvä”.
Ei siis ihme, että joskus Debarle käy pitkiä keskusteluja ranskalaisen levitysyhtiön kanssa käännösratkaisuistaan. Kaurismäki haluaa dialogin olevan mahdollisimman lähellä lähdekieltä, mikä ei valitettavasti aina ole mahdollista.
Kaurismäen kieli on klassisen kirjakielen ja slangin absurdi yhdistelmä. Tuotantoryhmä onkin nimennyt replikoinnin akin kieleksi, joka on helposti tunnistettavissa. “Pidä huivista kiinni, Tatjana! -elokuvassa esimerkiksi on helppo tehdä ero Sakke Järvenpään ja Kaurismäen kirjoittaman dialogin välillä”, Debarle toteaa.
Lakoninen ja neutraali kirjakieli aiheuttaa kääntäjälle ongelmia, koska tätä vivahdetta on vaikea saada käännöksessä esiin. Tekstitykset ovat aina neutraalimpia kuin puhuttu dialogi.
“Monesti minulle on jostain ratkaisusta sanottu, ettei Ranskassa sanota noin. Vastaan siihen, ettei Suomessakaan!”
Ihmetellessäni syytä, miksi Kaurismäki on Keski-Euroopassa erittäin suosittu, vaikka replikointi on tyyliteltyä, sanaleikit jäävät usein kääntämättä ja musiikkikin on kaihoisaa rautalankatangoa, Debarlen vastaus on yksinkertainen: universaali tarina ja eksoottinen tunnelma.
“Eivät ranskalaiset näe yhtään sen selvemmin alluusioita ranskalaiseen kulttuuriin kuin suomalaisetkaan”, sanoo Debarle ja viittaa esimerkiksi Calamari Unionissa oleviin modernistirunoilijoiden sitaatteihin, joita elokuvassa lausutaan pitkät pätkät. “Ne ovat vain yksityiskohtia, jotka maustavat vahvaa kertomusta ja oivallista näyttelijäntyötä”.
Aki Kaurismäkeä on kyllä usein verrattu ranskalaisiin mestareihin kuten Bressoniin, Godardiin tai Melvilleen, joten ehkä alitajuisesti Kaurismäen kerronta on lähempänä ranskalaisia kuin esimerkiksi Markku Pölösen rakentama suomalainen maalaiskuva.
Debarlen mielestä Aki Kaurismäki on luonut vahvan ilmaisutyylin, joka on vaikuttanut suomalaiseen elokuvaan. “Kari Väänäsen Vaiennut kylä on hengeltään hyvinkin kaurismäkeläinen, ja Auli Mantilan Neitoperhoa kääntäessä tuli väistämättä mieleen Tulitikkutehtaan tyttö.
Kaurismäki on hyvin pidetty Ranskassa ja Kaurismäki-Suomi saa jatkuvasti uusia lumoutuneita ihailijoita. Suuri kiitos siitä kuuluu kääntäjälle, jolla on aivan keskeinen rooli, kun hän tutustuttaa Suomen kulttuuria ja kieltä tuntemattoman katsojan suomalaiseen elokuvaan.
Tuomas Muraja