Taas EU kieltää kaiken kivan

Uutisankka asetuksesta, joka kieltäisi suomalaisilta saunapuut, sai minut taas tarttumaan lempiaiheeseeni Euroopan unioniin.

Ymmärrän, että unionia on helppo haukkua. Näen kyllä sen satrunalia-näkökulman, mikä kasvottoman EU-päättäjän parjaamiseen liittyy. Vallanpitäjien karnevalisointi tuottaa mielihyvää alaisissa. Syyllistyn naureskeluun itsekin.

Mutta mihin EU:n vihaajan pitäisi kiukkunsa purkaa? Brysseliäkö kohtaan?

Pilkkapuheista saa usein sen vaikutelman, että EU olisi jokin erillinen, itsekseen asioista päättävä jättiläinen. Unioni on kuitenkin yhtä kuin jäsenmaansa sekä europarlamentti ja niiden yhteinen poliittinen tahto.

Syyttäkää siis vain niitä omia poliitikkojanne, älkää myyttistä byrokraattia, joka on laatinut ehdotuksen ministerien pyynnöstä!

Unionin päätökset eivät aina ole hyviä, eikä EU ole vielä valmis.

Pari vuotta sitten silmille räjähtänyt ilmapallokohu oli oiva esimerkki siitä, kuinka toimittajat vetivät älyllisen epärehellisesti mutkia suoriksi kirjoittaessaan EU:sta.

Jäsenmaat kun hyväksyivät lasten turvallisuutta käsittelevän direktiivin jo ajat sitten ennen koko keskustelun aloittamista.

Leludirektiivissä on kyse lelutuottajien vastuusta liittää tuotteisiinsa ohjeistus lelujen turvallisesta käytöstä, ja sillä pyritään varmistamaan, että yhteisillä eurooppalaisilla markkinoilla myytävät leikkikalut eivät ole lapsille vaaraksi. Laki, jota kaikki EU-maat  kannattavat yhä.

Kun direktiivi kävi lopulta läpi koko eurokoneiston ja Euroopan parlamentti antoi sille sinuauksensa, absurdi uutinen levisi kulovalkean tavoin.

Voi sitä voivottelun määrää! Velkakatastrofin kanssa painiskelevalla EU:lla on kuulemma paljon vakavampiakin kriisejä kuin pohtia ilmapallojen kieltoa lasten leikeissä.

Mutta voi peijakas, jos pikku lapsi sitten menisi ja luokkaantuisi pahoin lelusta, jossa ei olisi asianmukaisia varoitustarroja! Siinä sitten vanhemmat olisivat jämäkästi vaatimassa oikeuksiaan ja haastamassa EU:ta oikeuteen.

Ymmärrän, että toimittajana ei ole kovin muodikasta puolustaa EU:ta. Draamaa halutaan hakea ristiriidoista, ja siinä tarinassa on kätevää suojautua EU-kriittiseksi eurokraatin asemesta, kun ampuu huteja.

Minä olen kuunnellut hiljaa tähän asti, mutta nyt mittani on täysi.

Eiköhän toimittajan kuulu ensisijaisesti pyrkiä pysymään totuudessa, vaikka EU:ta niin vietävästi vihaisikin.

Hyvin usein populistisen EU-vastustajan suusta on kuulunut myös viittaus taannoiseen kurkkudirektiiviin, kun hän on päivitellyt unionin puuhastelevan kaiken turhan parissa.

Kurkkudirektiiville, kuten monille muillekin mehukkaille EU-myyteille, on kuitenkin yleensä täysin looginen selitys.

Ensinnäkin vihanneksilla on ollut tiukat laatuvaatimukset jo ennen EU-lainsäädäntöä. Kurkut eivät ole saaneet olla poikkeavan käyriä, eikä niissä ole saanut olla epämuodostumia, jos niitä on haluttu myydä parhaan laatuluokan tuotteina.

Toiseksi EU ei ole yrittänyt koskaan kieltää kokonaan liian käyriä kurkkuja. Ne ovat vain päätyneet muualle kuin vihanneshyllyihin – esimerkiksi jalostukseen.

Osa vääränmuotoisista kurkuista on kuitenkin mennyt myös täysin hukkaan, mutta on tärkeää muistaa, että tuotteiden standardointia haluavat juuri teollisuus ja kuluttajat eivätkä Brysselin eurokraatit.

Pari vuotta sitten komissio kumosi epätarkoituksenmukaisen pakkausdirektiivin ja riisui populisteilta yhden EU-vastaisen aseen.

Mutta uusia aseita on jo tulossa. Polttoainerajoituksia on kuitenkin suunniteltu EU:ssa vain yli kahden ja puolen megawatin laitoksiin, joten ainakin se siitä “klapikiellosta”.

Saunapuusta ei saa uutta EU-vastaisuuden symbolia.

Comments are closed.