Ranska nostaa jälleen ulkopoliittista profiiliaan

Ranskan halu osallistua Syyria-operaatioon on ymmärrettävä, kun sosialistipresidentti François Hollande yrittää nostaa maansa ulkopoliittista profiilia.

Maan entisen presidentin Nicolas Sarkozyn persoonallisuutta parjatessa monelta unohtuu, että kansainvälisissä ympyröissä hänen johtajuuttaan ja aloitteellisuuttaan on jääty kaipaamaan.

Hollande toki oli jo presidentti, kun Ranska koki triumfin Malissa kukistettuaan islamistit, mutta Sarkozy pelasti Norsunluurannikon ja Libyan estämällä maiden ajautumisen täydelliseen kaaokseen lännen väliintulon turvin.

Sarkozy toi myös vuosikymmenien jälkeen Ranskan takaisin sotilasliitto Naton ytimeen ja johtorakenteisiin. Hollanden ulkopolitiikan linja on perua tästä kehityksestä.

Sarkozyta voi ansaitusti kutsua myös suureksi eurooppalaiseksi, sillä ilman hänen tarmoaan EU:n perusteita uudistanutta Lissabonin sopimusta ei olisi saatu voimaan muutama vuosi sitten.

Talouskurimuksen keskellä harva haluaa muistaa, että Sarkozy oli pelastamassa myös Euroopan unionia suurelta romahdukselta, kun hän ymmärsi pian yhdysvaltalaisen Lehman Brothers -pankin kaatumisesta alkaneen finanssikriisin systemaattisen luonteen.

Sarkozy oli lopulta se, joka sai myytyä Saksan liittokanslerille Angela Merkelille Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin suunnitelman Euroopan eräänlaisesta eristämisestä siitä huolimatta, että Berliini kielsi pitkään sen mahdollisuuden, että tilanne voi levitä koko Eurooppaa horjuttavaksi talouskriisiksi.

Sarkozyta syytettiin jopa kohtuuttomasti Saksan kritiikittömästä peesaamisesta kriisinhoidossa, vaikka itse asiassa juuri Sarkozy sai lievennettyä Merkelin tiukkoja kantoja.

Merkel on johdonmukaisesti kieltäytynyt kuuntelemasta uusia ajatuksia kriisin ratkaisemiseksi ja myöntynyt niihin vasta, kun on ollut aivan pakko, mutta silloin ne ovat jo monasti vesittyneet epäuskottaviksi toimiksi.

Innostuttuaan sijoittajanvastuusta Saksa sai upotettua Italian ja Espanjan kriisinsilmäkkeeseen ja koko finanssijärjestelmän romahduksen partaalle.

Sarkozy, tosin hieman nationalistisesti laskelmoiden, toi puolestaan uskoa ranskalaiseen ja myös eurooppalaiseen tulevaisuuteen, vaikka Saksan talousylivoima Euroopassa on tätä nykyä täysin omaa luokkaansa ja Ranska on jäänyt pahasti kumppaninsa jalkoihin.

Ranskan siirryttyä Hollanden aikaan monet odottivat presidentiltään aktiivista EU-politiikkaa.

Hollande on voinut vaikuttaa lopulta vähän Euroopan taloustilanteeseen. Hän on joutunut nielemään EU:n talouskurin edeltäjänsä tapaan.

Syyrian tapauksessa Ranska on ulkopoliittiselle tyylilleen uskollinen, sillä vaikka monet ranskalaiset ovatkin toivoneet historiallisen epäsuositulta Hollandelta edeltäjäänsä parempaa sisäpolitiikkaa, he kyllä myös ovat avoimesti toivoneet hänen jatkavan Sarkozyn onnistuneilla ulkopoliittisilla linjoilla.

Tuomas Muraja

Comments are closed.