Korjauksia valheellisiin väitteisiin eurokriisistä

Kun on pari vuotta seurannut EU:n velkakriisikeskustelua Suomessa ja muualla Euroopassa, tuntuu, että kyseessä ovat aivan eri kriisit.

Suomessa jankutettiin pitkään jonninjoutavista vakuuksista, ovatko ne vakuuksia tai millä nimellä niitä tulisi kutsua.

Vakuuspelleily johtuu siitä, että oppositiolla on ote hallituksesta. Etenkin sosiaalidemokraatit pelkäävät perussuomalaisia niin paljon, että joutuivat alun alkaen hirttäytymään vakuuksiin. Ongelmallista myös on, että Suomen hallitus käyttää perussuomalaisia syynä oikkuiluunsa Euroopassa, jossa muut EU-maat etsivät yhteisiä toimia, joilla velkakriisi saataisiin ratkaistua.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kieltäytyi pitkään antamasta selvää kyllä- tai ei-vastausta siihen, pitäisikö Suomen erota eurosta, koska siihen ei hänen mukaansa ole olemassa mekanismia eikä sen mahdollisia seurauksia tiedetä.

Hän kuitenkin vaati, että Suomi selvittää, mitä ero eurosta merkitsee.

Euroryhmä pitää vaarallisena sitä, että joissain maissa ryhdyttäisiin julkisesti selvittämään mahdollista eroa eurosta, koska se lisää epävarmuutta ja vaikeuttaa kriisimaiden lainansaantia markkinoilta.

Nyt Soini ei enää kuulemma haluakaan eroon eurosta tai EU:sta.

Soini luottaa siihen, että kansa tietää vastauksen näinkin monimutkaisiin makrotaloudellisiin kysymyksiin, joten pannaan Soinin väitteitä ja EU:n näkökulmia rinnakkain kansan arvioitaviksi:

Soini: Kreikka on käytännössä konkurssissa ja Espanjassa on 25 prosentin työttömyys, mikä kertoo siitä, ettei eurovaluutta toimi.

Suurtyöttömyys vaivasi Espanjaa jo pesetan aikaan, ja talouskriisi on päällä niissäkin maissa, joissa valuutta kelluu. Esimerkiksi Unkarilla ei mene kovin hyvin.

Sveitsi käy edelleen epätoivoista taistelua yliarvostettua frangiaan vastaan.

Britannialla on oma valuutta ja keskuspankki, mutta kasvu on ollut yhtä heikkoa kuin muillakin ja budjettivaje suurempi kuin millään euromaalla Kreikkaa lukuun ottamatta.

Hyvä vertailukohta kriisinhoidossa on Latvia, jota Kansainvälinen valuuttarahasto IMF aikoinaan auttoi. Karun matokuurin jälkeen kurssi oikeni, ja nyt talous porskuttaa kuuden prosentin kasvuvauhdilla eteenpäin.

Jos jotakin, euro tasoittaa kurssivaihteluja ja korkotasoa, mikä antaa kansantaloudelle ennustettavuutta.

Soini: Joko eteläisten tai pohjoisten valtioiden on lähdettävä eurosta.

Kreikka ei ikävä kyllä ymmärtänyt, ettei samaa kakkua voi syödä ja säilyttää. Euroero on ikävä asia kaikille, mutta viime kädessä se ei ole perussuomalaisten vaan kreikkalaisten oma päätös, joka nyt ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

EU-johtajat pyrkivät tekemään kaiken tarpeellisen, jotta pankkijärjestelmä pysyy koossa ja jotta viime kädessä euro säilyy. Muut vaihtoehdot ovat vielä ikävämpiä. Äänestäjät Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa ovat tämän ymmärtäneet.

Vuonna 2008 Lehman Brothers -pankin konkurssista alkanut kriisi saavutti myös euroalueen, vaikka Yhdysvalloissa on käytössä dollari.

Soini: EU:n päätökset talouskriisin ratkaisemiseksi vievät EU:ta kohti liittovaltiota, joka vie jäsenmailta itsemääräämisoikeuden.

Tosiasiassa EU:ssa on jo nyt liittovaltion piirteitä. Kysymys on siitä, millä tavoin päätäntävalta jaetaan EU-tason ja kansallisen tason välillä ja miten taataan demokraattinen päätöksenteko.

EU:n federaatio eroaisi Yhdysvalloista, koska jäsenvaltioita on siellä enemmän ja niiden painoarvo jakautuu tasaisemmin.

Euroopassa kriittinen massa tulee muodostumaan vastakin Saksasta ja Ranskasta, ja niiden päätöksentekijöiltä vaaditaankin erityistä huolellisuutta taloudenpidossaan, sillä euroalue toimii niiden “takuulla”.

Käytännössä kansallisvaltiosidonnaisuutta voidaan vähentää esimerkiksi pankkien vakuutusmaksuilla, joita voitaisiin rahastoida pankkien kaatumisen varalta ja toisaalta euroelinten suoralla lainanotolla (kuten vakautusmekanismien ja investointibondien avulla).

Leave a Reply